Joh. 9:24-38

Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: »Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.» Mies vastasi: »Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.» He kyselivät: »Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?» Mies vastasi: »Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?» He vastasivat hänelle pilkallisesti: »Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.» »Merkillistä», mies vastasi, »että te ette tiedä, mistä hän on - ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.» Silloin fariseukset sanoivat: »Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies - ja sinä rupeat opettamaan meitä!» He ajoivat miehen ulos.

Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: »Uskotko Ihmisen Poikaan?» »Herra, kuka hän on?» mies kysyi. »Sano, jotta voisin uskoa.» Jeesus sanoi: »Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.» »Minä uskon, Herra», mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.

Saarna

Menneellä viikolla varmasti jokainen meistä on ollut suurten kysymysten edessä. Mieli on täynnä ahdistusta maailman pahuudesta ja kysymyksiä riittää. Itse ainakin olen miettinyt: Miten paljon täytyy vihata pystyäkseen tappamaan itsensä lisäksi 10 muuta ihmistä? Miksi tällaista tapahtuu? Miksi nuorten pahoinvointi purkautuu vihana ja tuollaisina tekoina?

Kun tapahtuu jotakin, joka järkyttää meitä, kysymykset ovat luonnollisia. Kysely on tapa käydä läpi tapahtunutta ja purkaa pahaa oloa. Kun jotakin pahaa tapahtuu, kohdistetaan usein kysymykset Jumalalle. Miten hyvä ja kaikkivaltias Jumala antaa tapahtua niin paljon pahaa? Vastauksia emme saa tässä elämässä, emmekä aina niitä odotakaan. Samoin kuin pienen lapsen pitää saada kiukuttelulla purkaa pahaa oloaan, samoin meidänkin kyselymme helpottaa meidän oloamme.

Kärsimykset ja vastoinkäymiset elämässä saattavat lähentää kohti kirkkoa. Monesti vaikeimpina aikoina elämässä kokee tarvitsevansa kirkon rauhoittavaa ilmapiiriä. Mutta varmasti yhtä usein kärsimykset myös vieraannuttavat Jumalasta ja seurakunnasta. Vastoinkäymiset saattavat horjuttaa uskoa hyvään Jumalaan etenkin, jos tuntuu, ettei elämässä ole vuosi kausiin muuta ollutkaan kuin kärsimystä.

Jumala antaa meille luvan kysellä. Me saamme kiukutella ja uhmata kuin pikku lapset, ja silti Hän edelleen pyytää meitä luokseen ja sulkee meidät syliinsä. Kysely ei ole kiellettyä uskovaltakaan ihmiseltä. Saamme kysyä miksi pahaa tapahtuu, sillä onhan täysin ihmisjärjen ulottumattomissa mitä syitä voi olla kaikelle sille pahalle mitä maailmassamme jatkuvasti tapahtuu. Jumala kestää uhmakkuutemme ja huutommekin ja pyytää meitä palamaan Hänen osoittamalleen tielle.

Yksi vaikeimmista teologian kysymyksistä on kysymys pahasta ja kärsimisen ongelmasta. Miksi kaikkivaltias Jumala ei halua meille vain hyvää? Kuinka voisimme uskoa hyvään Jumalaan, kun emme Häntä näe ja maailmassakin tapahtuu vain kamalia asioita?

Evankeliumitekstissä fariseukset syyttivät näkönsä saanutta miestä harhaoppisuudesta. Fariseukset eivät nähneet Jeesuksessa Jumalan poikaa, vaan jumalanpilkkaajan. Näkönsä saanut mies oli saanut kuulla aina olevansa syntinen. Tuohon juutalaiseen ajankuvaan ja uskoon kuuluu se, että sairaus ja kärsimys on omasta tai suvun synnistä johtuvaa. Miestä ja hänen vanhempiaan oli syytetty hänen sokeudestaan koko hänen ikänsä. Ja kuitenkin eräänä päivänä Jeesus antaa hänelle näkönsä takaisin. Ei ole väliä sillä mitä hän on tehnyt, Jeesus ei kysele syntejä. Oleellista on, että hän näkee. Pimeys on päättynyt ja valo pääsee ensimmäistä kertaa paistamaan kuolleeseen maahan. Mies on saanut vapauden sokeudestaan ja syytöksistä.

Miehen oli vaikea taistella enemmistön uskoa vastaan. Nykyisinkin olisi helppoa lähteä äänekkäiden tieteen kannattajien leiriin, unohtaa usko ja selittää kaikki tieteen keinoin. Tiede ei voi todistaa Jumalan olemassaoloa. Jos hyvää ja rakastavaa Jumalaa ei ole, ei kai ole ihmekään, että ihminen tuhoaa luontoa ja toisiaan, sekä saa aikaan niin paljon pahaa. Jumalaan uskovan on vaikeampi ymmärtää pahuutta. Koska Jumala on olemassa ja hän on rakastava, ei ihmisten tulisi kärsiä näin paljon.

Kuitenkin Jumala on rakastanut syntistä ihmistä niin paljon, että hän on jättänyt meille vapaan tahdon. Hän ei halua pakottaa meitä kulkemaan Hänen tietään, vaan antaa meille vapauden valita. Sillä eihän olisi rakkautta pakottaa ihmistä uskomaan Häneen. Vaikka tie kohti Jumalaa saa aikaan paljon hyvää, ei se ole helppo tie kulkea. Välillä tulee poikettua polulta epäuskon kausina, toisinaan saa kärsiä uskonsa vuoksi. Siksi onkin ihmisiä, jotka mieluummin valitsevat toisen tien.

On luonnollista, että usko ja epäusko vuorottelevat elämässämme. Silloin kun elämä koettelee, ei aina jaksa uskoa. Kuitenkin uskovat palaavat Jumalan viitoittamalle tielle huolimatta harharetkistään, he vastaavat Jumalan kutsuun ja saavat luottaa hänen huolenpitoonsa. Vaikka emme toimi aina Jumalan tahdon mukaan, Hän kutsuu meitä silti kulkemaan kohti itseään. Hän antaa meille toisen, kolmannen ja viidennentoistakin mahdollisuuden. Hän on kärsivällinen, eikä lakkaa kutsumasta ihmisiä tielleen.

Vain Jumala voi rakastaa meitä syntisiä ihmisiä niin paljon, että haluaa viedä meidät pelastuksen tielle, vaikkemme sitä itse ansaitsisi. Pimeyden keskellä Hän kulkee yhä kanssamme. Pyytämättäkin Hän on läsnä pimeydessä. On läsnä onnistumisiamme kysymättä tai aiempaa kanssakäymistä hänen kanssaan vaatimatta. Kestää vastausten puuttumisen. Sietää aution mykkyyden tai neuvottoman raivomme. Hän ei kysy syntejämme tai ansioitamme. Hän sulkee meidät syliinsä ja pitää meistä huolen silloinkin, kun palaamme harhateiltä ääni huutamisesta käheänä ja jalat kivikoista verillä. Hän lohduttaa meitä ja vastaa huutoomme. Vain olemassa oleva ja rakastava Jumala voi auttaa meitä silloin, kun kukaan muu ei voi. Vain se on oleellista ja tärkeää. Jää meidän valintaamme kuulemmeko kutsun ja haluammeko uskoa.