Matt. 18: 15-22
Jeesus sanoi opetuslapsille:
    "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.
    Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään."
    Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?"
    "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus.

Jokainen, joka on joskus pahoittanut toisen ihmisen mielen, tietää kuinka vaikeaa anteeksipyytäminen voi olla. Erityisen vaikeaa on pyytää anteeksi silloin, kun ei itse tunne tehneensä mitään väärää. Lasten käyttäytymisessä huomaamme, että anteeksipyytäminen ei ole aina ihan yksinkertainen juttu. Vaikka on kolauttanut toista lelulla päähän ja vanhemmat käskevät pyytämään anteeksi, moni lapsi kiemurtelee tai juoksee tilanteesta pakoon. Ei ole helppoa myöntää tehneensä väärin ja kohdata toista ihmistä, jolla on paha olla minun takiani.

Anteeksipyytäminen on joskus vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa on täydestä sydämestään antaa toiselle ihmiselle anteeksi. Silloin kun minua on loukattu, en haluaisi nähdäkään sitä ihmistä, joka on tehnyt minulle pahaa. Jopa että antaisin hänelle anteeksi. Vielä vaikeampaa on antaa anteeksi silloin, jos ihminen, joka on tehnyt pahaa, ei tajua edes pyytää anteeksi. Tällaisesta tilanteesta seuraa helposti katkeroituminen ja viha.

On olemassa tekoja, jotka ovat niin silmittömiä, ettemme voi koskaan antaa anteeksi. Tällaisia voivat olla meitä vastaan tehdyt rikokset. Kuitenkaan meidän tehtävämme ei ole myöskään tuomita ketään. Pääasia on, ettemme itse katkeroituisi siitä vihasta, minkä teot meissä aiheuttavat. Saamme luottaa, että Jumala näkee meidän kaikki tekomme. Hänellä on tuomiovalta ja kerran kaikki tullaan punnitsemaan. Hän on oikeudenmukainen ja tietää enemmän kuin me. Siksi ei ole meidän asiamme tuomita.

Tämän päivän evankeliumi puhuu anteeksiantamisesta. Evankeliumissa Jeesus antaa kaksi ohjetta. Ensimmäinen ohje on jyrkkä ja vaativa. Jeesus käskee ottamaan asian ensin esille sen ihmisen kanssa, jonka kanssa ongelmia on syntynyt. Mikäli tämä ei auta, otetaan mukaan joku muu keskustelemaan asiasta. Mikäli tämäkään ei auta, tehdään asia koko yhteisön tiettäväksi. Tämä ohje voisi olla hyvinkin neuvo nykypäivän työyhteisöihin.

Toinen Jeesuksen ohje on lempeä ja armahtava. Jeesus käskee antaa anteeksi loputtoman monta kertaa. Hän ei käske tuomitsemaan, eikä katkaisemaan yhteyksiä vaan antamaan anteeksi. Pietari kysyy tuskastuneena täytyykö hänen seitsemänkin kertaa vain antaa anteeksi väärin tehneelle. Jeesuksen vastaus on paljon enemmän, seitsemän kertaa ei riitä vaan anteeksi on annettava seitsemänkymmentäseitsemän kertaa.

Nämä kaksi ohjetta ovat vastakkaiset. Toinen on vaativa ja toinen armahtava. Mutta ohjeet myös kertovat Jumalan luonnosta. Hän kyllä vaatii meitä rakastamaan lähimmäistämme ja toimimaan Hänen tahtonsa mukaisesti. Mutta Hän myös armahtaa ja antaa meille anteeksi sen, ettemme koskaan Hänen vaatimuksiinsa yllä.

Meidän elämämme on lahja, jonka olemme saaneet Jumalalta. Jumala on antanut anteeksi meidän syntisyytemme Jeesuksen ristinkuoleman tähden ja vain sen takia saamme elää. Meidän koko elämämme perustuu siis anteeksiantoon. Harvoin vain me muistamme tätä, vaan ajattelemme itsekkäästi, emmekä muista, että koko elämämme on vain armon vuoksi syntynyt. Mikäli Jumala ei olisi antanut Poikaansa kuolemaan tähtemme, ei meillä olisi mitään. Tämän takia, vähintä mitä meidän tulisi tehdä, olisi kiittää Jumalaa Hänen suuresta lahjastaan. Liian usein unohdamme kuitenkin senkin.

Eräässä rippikoulussakin joskus laulettavassa nuorten veisussa lauletaan näin: "Itketkö sinäkin Jumala, kun näät, ettei rakkaasi piittaa? Tältäkö tuntuu kun ojennat kätesi ja ihminen kintaalla viittaa?" Kysyjänä laulussa on mies, jonka pilvilinnat ovat murtuneet maahan. Laulussa miehen sydän on särkynyt, eikä hänelle riitä vastarakkautta. Laulu tuli mieleeni, kun luin evankeliumitekstiä. Jumala tahtoo meidän antavan toisillemme anteeksi. Kuitenkin me olemme usein hyvin itsekkäitä ja ajattelemattomia toisiamme kohtaan. Parisuhde onkin hyvä esimerkki siitä kuinka vaikeaa, mutta toisaalta myös välttämätöntä anteeksiantaminen voi olla. Kun toisen ihmisen kanssa elää, riidat on saatava sovittua, mutta valitettavan usein kaikkein kipeimmin meitä osaavat satuttaa ne kaikkein läheisimmät ihmiset.

Meille on annettu Raamatussa käskyjä. Lähimmäisen rakkauteen ja anteeksiantoon meitä kehotetaan useassakin kohtaa Raamatussa. Koska olemme itse saaneet osaksemme Jumalan suuren armon, meidätkin velvoitetaan kohtelemaan lähimmäistämme kunnioittavasti, lempeästi ja anteeksiantavasti niin perheessä, kuin sen ulkopuolellakin.

Anteeksipyytäminen on sitä vaikeampaa mitä pahempi teko on kyseessä. Omatunto kolkuttaa, mutta häpeä estää pyytämästä anteeksi. Kuitenkin saamme uskoa, että Jumala näkee meidän sisimpäämme. Hän tietää nekin tekomme, joita emme itse uskalla paljastaa. Hän näkee syyllisyytemme ja katumuksemme. Jos sisimmässämme häpeämme ja kadumme tekojamme, Jumala antaa ne meille anteeksi, vaikkemme osaisi sitä edes pyytää. Jumala näkee kaiken meissä ja tietää kaikki ajatuksemme ja tunteemme.

Hänen anteeksiantonsa on aina täydellinen, eikä Hän muistele niitä tekoja enää koskaan, jotka on kerran annettu anteeksi. Sillä Jumalan rakkaus ei kysy meidän tekojamme. Hän näkee, ettemme osaa rakastaa toisiamme ja silti jakaa meille omaa rakkauttaan. Hän näkee synkimmätkin salaisuutemme ja silti pitää meidät lapsinaan. Hän on kanssamme siellä missä kaksi tai kolme on koolla Hänen nimessään. Hän on tänäänkin läsnä ehtoollispöydässä ja jakaa meille armoaan ja anteeksiantamustaan. Jeesus armahti syntisen naisen ja ryövärin ristinpuulla. Mitä sen pahempaa me olisimme voineet tehdä, ettei Hän meitä armahtaisi? Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri on annettu sinun vuoksesi. Ja Jeesuksen sovintoverellä on sinut pesty synnistä ja kuolemasta, saat uskoa siihen, että Hän armahtaa sinut ja lähteä tänään keveämmin mielin kirkosta kuin mitä olit tänne tullessasi.