Evankeliumi: Matt. 2:13-21

Tietäjien lähdettyä Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: »Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet.»
Joosef heräsi unestaan, otti heti yöllä mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja lähti kulkemaan kohti Egyptiä. Siellä hän pysytteli Herodeksen kuolemaan asti. Näin kävi toteen, mitä Herra oli profeetan suulla ilmoittanut: »Egyptistä minä kutsuin poikani.»
Kun Herodes huomasi, että tietäjät olivat pitäneet häntä pilkkanaan, hän raivostui. Hän antoi käskyn, että Betlehemissä ja sen lähistöllä oli surmattava kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat, sen ajan perusteella, jonka hän oli tietäjiltä saanut selville. Näin kävi toteen tämä profeetta Jeremian lausuma ennustus:
- Ramasta kuuluu huuto,
itku ja kova valitus.
Raakel itkee lapsiaan
eikä lohdutuksesta huoli,
sillä heitä ei enää ole.
Kun Herodes oli kuollut, Herran enkeli ilmestyi Egyptissä Joosefille unessa ja sanoi: »Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja palaa Israelin maahan. Ne, jotka halusivat surmata lapsen, ovat kuolleet.»
Joosef heräsi, otti mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja palasi Israelin maahan.

Liian monessa kodissa oli tänäkin jouluna turvatonta. Liian moni lapsi joutui pelkäämään väkivaltaa tai vanhempien riitelyä. Liian moni lapsi jäi huomiotta alkoholin, tai murheiden viedessä vanhempien huomion. Ja liian moni lapsi joutui pelkäämään väärän laista huomiota läheisiltään.
Lasten oikeuksista on puhuttu pitkään. YK on antanut lasten oikeuksien julistuksen ja kirkkomme on kirjoittanut lapsen 10 käskyä vanhemmilleen. Meillä alkaa asiat päällepäin olla ihan hyvin. Mutta silti päivittäin tehdään uusia lastensuojeluilmoituksia ja huostaan otetaan lapsia vastuuttomilta vanhemmilta. Ja tämä kaikki tehdään vasta silloin kun asiat ovat jo äärimmäisen huonosti.

Onneksi on perheitä, joissa lapsista välitetään, jopa niin paljon, että suostutaan ottamaan toisten lapsia. Tukiperheet ja sijaisperheet ovatkin olleet monen lapsen ja nuoren pelastus. Joulu on lapsille tärkeä juhla, ja silti on koteja, joissa siitä ei voi nauttia pelkäämättä. Monessa kodissa tsempataan joulunajaksi, ja saadaan pidettyä kulissit pystyssä, mutta myös monessa perheessä odotukset muodostuvat liian suuriksi ja vanhempien paha olo purkaantuu pilaten lapsen juhlan. Vielä vaikeammaksi elämän tekee, mikäli ystävillä on kotona hyvä olla. Lapsella ei ole välttämättä ketään jolle kertoa.
Lisäksi maailmalla on paljon sairaita ja kodittomia lapsia. Lapsia, joilla ei ole ketään huolta pitämässä. Tämä sunnuntai on näiden lapsien muistelemiselle perustettu. Jeesus joutui lapsena lähtemään aikuisten vallan halun ja kateuden takia pakoon. Herodes määräsi kaikki poikalapset tapettavaksi, jottei mikään uhkaisi hänen ja hänen sukunsa valtiutta. Joosefille ilmestyi enkeli, joka varoitti pyhää perhettä uhkaavasta vaarasta. Ja pakenemisen avulla pelasti perheensä ja lapsen.

Ensimmäinen mielikuvamme joulunajasta on valoisa. On tähtiä ja enkeleitä, lapsi seimessä tai hymyilevän äitinsä sylissä, Jumalan rakkaus tulee lihaksi ja ihmisten keskelle. Haluamme viettää juhlaa, jossa kimallus, valo ja lumi peittää arjen harmauden ja elämän raadollisuuden. Suomalainen joulunvietto jää usein kauas unelmasta. Jokaisessa perheessä ei voida viettää ehyttä joulua. Moni perhe itkee perheen hajoamista ja perheen sisäisiä ristiriitoja.

Perinteisissä joululauluissa ja -virsissä vedetään jo linjaa pääsiäiseen. Heinillä härkien kaukalon nukkuvasta viattomasta lapsesta tulee ristillä ryövärin rinnalla kärsivä Kristus. Eikä surua tarvitse niinkään kaukaa hakea. Pelko, köyhyys, vilu ja nälkä, puute, ahdistus ja kärsimys olivat läsnä myös ensimmäisenä jouluna. Ei Kuningas saanut syntyä suuriin saleihin, vaan köyhiin oloihin.

Nykyisinkin neljään joulunpyhään mahtuvat kaikenlaiset teemat: ensimmäisen ja kolmannen joulupäivän ilon rinnalla muistamme toisena ja neljäntenä joulupäivänä synkistä synkimpiä aiheita, marttyyreja ja uhreiksi joutuneita. Silloin muistamme niitä, jotka ovat uskonsa vuoksi paenneet, kuolleet tai joutuneet uhrautumaan. Tuohon joukkoon eivät kuulu vain alkuperäisten opetuslasten tai Lucian kaltaiset kuuluisat marttyyrit, vaan jokainen uskonsa vuoksi kärsinyt kautta vuosisatojen. Meitä ei tänä päivänä vainota, mutta moni uskova saa kokea halveksuntaa. On lapsia, jotka eivät voi myöntää käyvänsä pyhäkoulua, koska heitä kiusataan. Kristuksen ristin kantajat eivät ole vain menneessä, vaan kuka tahansa meistä voi joutua kantamaan uskon tuomaa taakkaa.

Maailma ei ole mustavalkoinen. Ei voida sanoa, että esimerkiksi rikolliset olisivat läpeensä pahoja. Monesta kerrotaan, kuinka heitä on kiusattu ja syrjitty. Tietenkään tällaiset seikat eivät selitä tekoja, mutta jokaisessa ihmisessä on inhimillinen ja hyvä ja haavoittuva puoli. Kukaan ihminen ei ole pelkästään paha tai pelkästään hyvä. Ei vaikka tekisi kuinka silmittömiä rikoksia tai vaikka kuinka hyviä tekoja.

Kristinusko on todellisuudenmakuinen uskonto. Kuolema ja elämä kuuluvat yhteen. Valo ja pimeys kietoutuvat toisiinsa. Puhdasta valkoista ei tässä maailmassa olekaan – eikä myöskään puhdasta mustaa. Tuomitseminen on helppoa silloin, kun näkee vain ääripäät, mutta kuinka erotella harmaan eri sävyjä? Kuka meistä pystyy sanomaan, kuka on uhri ja kuka syyllinen? Kuka on viaton, kuka viallinen?

Ja tähän maailmaan, kaiken ahdistuksen ja toivottomuuden
keskelle, syntyy joulun lapsi – viaton lapsi, meidän veljeksemme kärsimykseen.