Evankeliumi: Luuk. 3:15-18,21-22
Kansa oli odotuksen vallassa. Kaikki pohdiskelivat, oliko Johannes ehkä Messias. He saivat Johannekselta vastauksen: »Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.»
Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia.
Paljon kansaa oli kastettu. Kun myös Jeesus oli kastettu, niin taivas aukeni hänen rukoillessaan ja Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena. Ja taivaasta kuului ääni: »Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.»

Pappina näkee yhtä monenlaisia kastetilanteita kuin on perheitäkin. Toiset perheet epäröivät kastetta ja saattavat jännittää kirkon työntekijää ja koko tilaisuutta. Äiti on hermona, entä jos lapsi nyt huutaa koko tilaisuuden ajan? Toisaalta on myös niitä perheitä, jotka ovat varmoja lapsen kastamisesta, se on tapa tai itsellekin tärkeä tapahtuma. Saattaa olla, että vanhempien sisarusten kasteet ovat menneet hyvin, eikä osata enää jännittää.

Mutta jokaisessa kastetilaisuudessa on yhteisiäkin piirteitä. Jokainen kastettava saa ristin merkin otsaansa ja rintaansa todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus on hänet lunastanut omakseen ja kutsunut opetuslapsekseen. Jokainen kastettava kastetaan vedellä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, itkipä lapsi kuinka paljon tahansa.

Kasteessa on Pyhä Henki läsnä. Jeesuksen kasteessa Pyhä Henki laskeutui Hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysenä. Vaikka tavallisessa kastetilaisuudessa emme Pyhää Henkeä näe, sen voi kyllä tuntea. Tunne voi olla varmuuden tunnetta siitä, että lapsi on nyt hyvissä käsissä, tai liikutuksen tunnetta. Pyhä Henki pysyy mukanamme kasteesta eteenpäinkin. Pyhä Henki voi herättää meissä uskon ja antaa voimaa kasvaa seurakunnassa. Pyhä Henki myös antaa kummeille voimaa toimia tehtävässään.

Rippikoululaisista usein joku kysyy, että voiko olla oikein, että vanhemmat päättävät lapsen puolesta kastetaanko hänet. Kasteesta ei voi lapsi itse tehdä valintaa. Kuitenkin kaste on suurin ja kaunein lahja, jonka vanhemmat voivat lapselleen antaa. Kasteessa lapsi otetaan Jumalan lapseksi ja osaksi seurakuntaa. Lapsi ei ole vain vanhempien varassa, vaan suuremmat kädet kantavat häntä. Saamme aikuisinakin luottaa siihen, että Taivaallinen Isämme kantaa meitä silloin kun emme itse jaksa.
Kaste on toinen kirkkomme sakramenteista. Ehtoollinen ja kaste sisältävät molemmat paljon sellaista mitä emme järjellä ymmärrä. Kasteessa lapsi pestään puhtaaksi ihmiskunnan perisynneistä. Vaikka vesi on ihan tavallista vettä hanasta, ei kaste ole mikä tahansa tilanne. Kasteen pätevyyteen ei vaikuta isän tai äidin usko, ei kummien osaavuus tehtävässään, eikä edes kastetta toimittava pappi. Pieni lapsi ei myöskään voi itse ansaita kasteen lahjaa tai tehdä itse kasteesta erityisempää. Kasteesta erityisen tekee se, että se on Jumalan työtä.

Meidän kasteemme liittyy ikiaikaiseen ketjuun, johon Jeesuksen kastekin kuuluu. Koska Jeesus kuoli ristillä puolestamme, saamme me kasteessa sen armon, joka voi meidät pelastaa. Jokainen meistä on osa Jumalan suurta luomistyötä. Kasteessa meidät on otettu Jumalan lapsiksi ja saamme siihen luottaa myöhemminkin elämässämme.

Jokainen meistä on ihme, jolle Jumala on tahtonut lahjoittaa rakkautensa kasteessa. Vaikka emme elämässämme kelpaisi enää kenellekään muulle, on Jumala meitä avosylin vastassa, kun käännymme Hänen puoleensa. Hän ei sano meille ettemme saisi tulla Hänen luokseen. Hänelle sinä kelpaat, Hänelle sinä olet ihme, arvokas ja kaunis juuri sellaisena kuin olet. Sinua Hän on rakastanut niin paljon, että antoi rakkaan poikansa kuolemaan, jotta sinun ei tarvitsisi kuolla.

Juuri armon lahja on se, minkä vuoksi voimme katuessamme saada syntimme anteeksi ja kuulla kutsun takaisin Jumalan luokse. Vaikkemme itse ole sitä ansainneet, saamme kuulla uudestaan ja uudestaan elämässämme sen siunauksen, jonka olemme jo ensimmäisen kerran kasteessa saaneet. Ja vain sen vuoksi, että Jumala on ottanut lapsekseen sinut ja minut kasteessa.

Apostoli Paavali sanoo: »Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne» (Gal. 3:27). Se tarkoittaa, että Kristus on ristiinnaulittu, jotta me saisimme elää. Meidät on pesty puhtaaksi Jeesuksen verellä. Kasteessa saamme liittyä Jeesuksen ristinkantajiksi ja hänen opetuslastensa suureen joukkoon. Jeesuksen voitto kuolemasta on voitto meidän puolestamme, vaikkemme omin ansioin sitä ansaitsisi.

Tässä elämässä ei ole paljon asioita, jotka pysyisivät. Kaikesta maallisesta omaisuudesta joudumme luopumaan kuolemamme hetkellä. Mikään niistä ei ole sellaista, jonka voisimme viedä mukanamme. Mutta se aarre, jonka olemme kasteessa saaneet, se pysyy mukanamme. Armo on pääsylippumme taivaan kotiin. Se on Ansaitsematon Rakkaus Meidän Osaksemme. Se on ainoa pysyvä aarre ja saamme sen jo aivan lapsena.