Sain toissa viikolla kirjeen seurakuntaan. Kirjeessä oli kuvattu muutaman seurakuntalaisen ajatuksia siitä, mikä kirkossamme on huonosti. Yksi kohdista oli, ettei syntiä enää saarnata synniksi, vaan saarnat ovat täynnä armon julistamista. Tämä kirje nousi mieleeni, kun luin tämän viikon evankeliumitekstiä.

Sanotaan, että synti erottaa meidät Jumalasta. Synti on vanhastaan tulkittu tekoina, jotka eivät ole Jumalan mielen mukaisia. Tehdessämme asioita, jotka eivät ole Jumalan mielen mukaisia, käännymme poispäin Hänestä. Kuitenkaan synneiksi ei voida sanoa vain tekoluetteloa vaan syntiä ovat myös ajatukset ja laiminlyönnit, kuten synnintunnustuksessa luimme. Synti on itse asiassa asenne. Kun Jumala ei ole elämämme keskuksena, käännymme pois Jumalasta. Näin asennettakin voidaan kutsua synniksi.

Lause synti erottaa meidät Jumalasta voidaan ajatella myös toisella tavalla. Synti on se asia, missä Jumala eroaa ihmisestä. Jeesus tuli ihmiseksi, eli ihmisen elämän, mutta ilman syntiä. Synnittömyys teki Jeesuksesta erilaisen kuin muut ihmiset. Vain synnittömyyden kautta oli mahdollista, että Hän saattoi kantaa meidän syntimme ja kuolla meidän puolestamme.

Toisin sanoen keskeneräisyys ja vajaavaisuus on ihmisen osa. Se erottaa meidät Jumalasta. Jumala on täydellinen ja me olemme keskeneräisiä. Sanotaan, että nykyajan ihmisen omatunto on paatunut, eikä synnintunto ole meille tuttu asia. Myöskin sanana synti on etenkin monelle nuorelle vieras. Kuinka voi tuntea syntinsä, jollei ymmärrä mitä synti tarkoittaa? Siksi tämä keskeneräisyyden ajatus voisi olla meille helpommin ymmärrettävissä. Kyse ei ole vain teoista, vaan syntisyytemme ulottuu jokaiseen osaan elämässämme, koska olemme heikkoja.

Mikäli synti ymmärretään heikkoutena, joka näkyy itsekkyytenämme ja haluttomuutena auttamaan, ymmärrämme myös, ettemme itse voi paljonkaan syntiämme korjata. Voimme toki yrittää olla epäitsekkäitä, mutta harvoin siinä onnistumme. Itseasiassa omin voimin emme osaa edes etsiä Jumalan tahtoa elämässämme, saati sitten täyttämään sitä. Näin ollen ainoa teko, joka meitä vie lähemmäs Jumalaa ja pois synnistä, on heikkoutemme tunnistaminen, ja sen tunnustaminen Jumalalle. Vain Jumalan rakkaus voi tehdä meistä vähemmän keskeneräisiä. Vain Hänen rakkautensa kautta voimme onnistua hiukan levittämään Hänen rakkauttaan teoissamme myös muille ihmisille.

Johanneksen kirjeessä sanottiin, ettei yksikään, joka on Jumalasta tee syntiä. Tämä kuulostaa oudolta, mutta jatko selvittää asiaa. Hän, joka on syntynyt Jumalasta, varjelee jokaisen heistä, ettei Paha saa otetta. Jeesuksen ristinkuoleman vuoksi Paha ei saa meissä valtaa, vaikka olemme syntisiä. Ilman Jeesuksen kuolemaa, meillä ei olisi mitään toivoa. Jeesus ei asettunut maailman ja ihmisten ylä- tai ulkopuolelle. Hän oli ihminen, ja kärsi ihmisen osan. Hän joutui kiusauksiin, muttei langennut. Kristinusko ei ole pelkästään opinkappaleita, ikuisia totuuksia, jotka on kaiverrettu kiveen kansalle esiteltäviksi. Ei, usko on lihaa ja verta, hikeä ja kyyneleitä.

Evankeliumitekstissä Jeesusta syytetään synnin teosta. Hän yrittää selittää kuka Hän on, mutta ihmiset eivät ymmärrä. Meidän on helppo lukea tekstiä ja ymmärtää, että Jeesus yrittää kertoa mikä Hänen tehtävänsä on, koska tiedämme mitä tuon jälkeen tapahtui. Kuitenkaan emme mekään olisi ymmärtäneet Jeesuksen puhetta, jos olisimme eläneet Hänen aikanaan. On helppo syyttää ja tuomita, mutta ei ole helppoa uskoa jotakin, jossa ei tunnu olevan järjellisesti ajateltuna mitään perää.

Ja kuitenkin, Jeesus jaksaa vielä ristilläkin rukoilla, ”Isä, anna heille anteeksi, he eivät tiedä mitä tekevät”. Hän ei riitele pilkkaajien, kivittäjien, syyttäjien eikä ristiinnaulitsijoidenkaan kanssa, vaan vielä kuolinhetkelläänkin rukoilee heidän puolestaan. Tässä on se suurenmoinen ja käsittämätön epäitsekkyys. Jeesuksen elämässä ei ollut häivääkään meidän ihmisten katkeruudesta ja vihasta, tai siitä asenteesta, joka meidät vie kauemmas Jumalasta. Jeesus pyysi anteeksi meidänkin puolestamme ja kantoi meidänkin syntimme. Vaikka paha näkyy jatkuvasti teoissamme ja ajatuksissamme tässä maailmassa, on kristinuskon voima siinä, ettei Pahalla ole lopulta valtaa. Viimeisen sanan on sanonut Kristus, Hän tuli voittamaan pahan vallan maailmassa, että me voisimme elää.