Shalom, lapset. Shalom on heprean kieltä ja tarkoittaa rauhaa. Kaukana Israelissa, josta minä olen kotoisin, tervehditään toisia toivottamalla heille rauhaa. Shalom. Minä olen Maria Magdaleena. Olen tullut kertomaan teille eräästä ihmeellisestä tapauksesta. Ihmeellisimmästä, mitä minulle on koskaan tapahtunut...
Kaikki tapahtui Pääsiäisenä, sinä suurena juhlapäivänä, jolloin juutalaiset muistelivat sitä, miten Jumala oli vapauttanut heidät Egyptistä. Egyptissä juutalaiset olivat joutuneet olemaan orjina ja he joutuivat rakentamaan isoja pyramideja ja työskentelemään uupumukseen asti. Mutta Jumala oli pelastanut juutalaiset ja tuonut heidät luvattuun maahan, Israeliin.
Tavallisesti Pääsiäisen aika oli riemullista aikaa, mutta sinä vuonna kaikki tuntui mustalta ja kamalalta. Rakas ystäväni Jeesus oli nimittäin juuri kuollut. Hänet oli ristiinnaulittu aivan kuin hän olisi ollut joku paha rikollinen. Juutalaiset fariseukset ja lainoppineet syyttivät Jeesusta Jumalan pilkasta ja lain rikkomisesta. Minä taas en ollut ikinä nähnyt Jeesuksen tekevän mitään pahaa. Hän oli aina hyvä ja rakastava. Itse asiassa…minä uskoin, että Jeesus oli Jumalan Poika, ja että hän oli tullut vapauttamaan meidät Rooman vallasta, samoin kuin Jumala oli vapauttanut juutalaiset ensimmäisenä Pääsiäisenä Egyptin orjuudesta. Ja voi, miten pettynyt olin, kun näin ei käynytkään! Ja miten surullinen! Minulla oli kova ikävä ystävääni.
Jeesus haudattiin kuolemansa jälkeen erään rikkaan miehen hautaan. Siihen aikaa haudat olivat erilaisia kuin nykyään. Tämä hauta, johon Jeesus haudattiin, oli oikeastaan kalliossa oleva luola. Haudan suulle vieritettiin suuri ja painava kivi.
Jeesus haudattiin perjantaina. Lauantai oli sapatti, jolloin piti levätä, mutta heti sunnuntaiaamuna, mahdollisimman aikaisin, lähdin muutaman ystäväni kanssa haudalle. Me halusimme kunnioittaa Jeesusta voitelemalla hänen ruumiinsa tuoksuvalla öljyllä. Minua jännitti, saisimmeko haudan suulla olevan kiven vieritettyä pois, vai pitäisikö meidän pyytää apua roomalaisilta sotilailta. Sotilaiden oli näet käsketty vartioida Jeesuksen hautaa. Mutta kun saavuimme perille, huomasimme, että kivi oli jo poissa. Joku oli vierittänyt kiven haudan suulta! Menimme hautaan sisälle…mutta … Jeesusta ei näkynyt missään. Voitte uskoa, miten hämmästyimme! Kuka kumma olisi voinut viedä Jeesuksen? Mutta siinä samassa meidän edessämme seisoi kaksi enkeliä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Me pelästyimme ja painoimme katseemme maahan. Enkelit sanoivat meille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.” Silloin me muistimme, mitä Jeesus oli puhunut. Hän oli kertonut, että hänet ristiinnaulitaan, ja että kolmantena päivänä hän nousee kuolleista. Ja niin oli käynyt. Jeesus ei tullut vapauttamaan juutalaisia Rooman vallasta, vaan hän tuli pelastamaan koko maailman pahan vallasta. Jeesus voitti jopa kuoleman. Jeesus elää tänäänkin, Hän elää ikuisesti! Me saamme turvata ja luottaa Jeesuksen apuun aina. Hän on meidänkin pelastajamme.
Tästä ihmeellisestä päivästä on myös tehty eräs laulu. Sen nimi on Lensi maahan enkeli. Lauletaan se yhdessä.
Lensi maahan enkeli

Lähde: jumis.fi