Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: "On kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.' Mutta te teette siitä rosvojen luolan."
    Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: "Hoosianna, Daavidin Poika!", he suuttuivat ja sanoivat hänelle: "Kuuletko, mitä nuo huutavat?" "Kuulen", vastasi Jeesus. "Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: 'Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi'?" Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä.
    (Kun Jeesus varhain aamulla oli palaamassa kaupunkiin, hänen tuli nälkä. Hän näki tien vierellä viikunapuun ja meni tutkimaan sitä, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Silloin hän sanoi puulle: "Ikinä et enää tee hedelmää." Siinä samassa viikunapuu kuivettui.
    Kun opetuslapset sen näkivät, he hämmästyivät ja sanoivat: "Kuinka tuo puu noin äkkiä kuivettui?" Jeesus vastasi: "Totisesti: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette ainoastaan tekisi tätä viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tälle vuorellekin: 'Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen', ja niin tapahtuisi. Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.")

Päivän evankeliumissa meille ei näyttäydykään Jeesus lempeänä aasilla ratsastajana, kuten yleensä palmusunnuntaina. Kyseessä ei ole lempeä ja sävyisä Jeesus, vaan kiivas temppelin puhdistaja, aikansa radikaali. Jeesus aiheuttaa käytöksellään temppelissä pahennusta. On sanottu, että temppelin puhdistaminen oli yksi konkreettisimmista ja näkyvimmistä Jeesuksen toimista, joka oli viimeinen pisara matkalla kuolemantuomioon.

Tästä sunnuntaista alkaakin Kunnian kuninkaan alennustie. Hiljaisella viikolla tai piinaviikolla seuraamme Jeesuksen matkaa ristille. Tuo tie vie hurraavan ihmisjoukon läpi palmusunnuntaina, mutta päätyy tuomiolle ja pahimpaan ja häpeällisimpään kuolemaan. Silti Jeesus ei vastustellut Jumalan suunnitelmaa. Hän joutui kärsimään suuren pilkan, tuskan ja kärsimyksen.

Jeesus ei vain vihoitellut myyntikojuista temppelissä, Hän ei halunnut tehdä loppua vain uskonnollista johtoa hyödyttäneestä liiketoimesta. Ennen kaikkea Hän halusi avata temppelin kaikille. Hän piti vääränä, että toiset suljettiin Jumalan hyvyyden ulkopuolelle. Jeesus teki lopun siitä että jotkut ottivat Jumalan vallan erotella ihmisiä itselleen. Jeesus ei sulje, vaan avaa temppelin ovet. Niinpä sokeat ja liikuntavammaiset saivat nyt tulla Jeesuksen luokse ja paranivat yhteyteen kelpaaviksi. Jo tämä riitti hämmästyttämään ja vihastuttamaan ylipappeja ja  lainopettajia, mutta sitten alkavat vielä lapsetkin  mekastaa pyhässä paikassa, temppelissä. Se oli jo aivan liikaa.

Lapset olivat tuolla temppelissä ainoat, jotka ymmärsivät jollakin tavalla Jeesuksen tehtävän. He tiesivät, että tuo mies teki jotakin suurta. Meidän nykyajan ihmisten on helppo lukea Raamatun tekstiä ja ymmärtää, että Jeesus yrittää kertoa teoillaan mikä Hänen tehtävänsä on, koska me tiedämme mitä temppelin tapahtumien jälkeen tapahtui. Kuitenkaan emme mekään olisi ymmärtäneet Jeesuksen tehtävää, jos olisimme eläneet Hänen aikanaan.

Nopeasti katsottuna näyttää, että sulkuihin merkityt päivän evankeliumin jakeet 18–22 eivät mitenkään liity edelliseen. Yhteys voisi kuitenkin olla tässä: Kenelläkään meistä ei ole niin vahvaa uskoa, että voisi siirtää vuoria. Me kaikki olemme uskossamme vammaisia ja lapsen asemassa. Mutta meidän köyhien ei tarvitse uhrata edes kyyhkystä tai varpusta. Jumalan pyhyys on tullut arkeen. Hän itse on elänyt ihmisen elämän ja matkaa nyt kohti ristiä, kohti kuolemaa, johon mekin olemme syyllisiä. Häntä voidaan palvella vain palvelemalla kärsiviä, mitään muuta uhria ei Hänelle voida antaa.

Jeesus on elävä Jumala, joka antoi henkensä lunnaiksi siitä, että me saisimme vapauden synnin ja kuoleman vallasta. Hän on kokenut sen kaiken kärsimyksen, mikä ihmiselämään kuuluu. Hän kuulee meitä ilman meidän rahojamme, menestystämme, ilman yrityksiä taivuttaa Häntä tahtoomme. Hänen yhteydessään meidän tulisi elää ja Häneen meidän tulisi turvata. Hän ei halua meiltä menestystä tai palvontaa, vaan Hänelle riittää, että käännämme katseemme kohti Häntä ja huokaamme, ettemme itse pärjää. Hän toivoo, että eläisimme jokainen omalla paikallamme ja käyttäisimme lahjojamme muiden palvelemiseen. Meiltä ei suurta maksua pyydetä. Ei suuria hintoja, ei menestystä. Vain rukous riittää. Sillä Jeesuksen tähden meillä on pääsy pakanain esipihalta kaikkein pyhimpään, Jumalan armo kuuluu meille kaikille. Syntisinkin ja sairainkin kelpaa, koska Kristus on kantanut jokaisen syntitaakan ja kuollut meidän puolestamme. Jos Jeesus on höylännyt kirkon kynnyksen pois, sitä älköön ihminen jälleen korottako.

Toisin sanottuna, Jeesus ei halunnutkaan vaan osoittaa mieltään temppelissä, vaan Hän halusi avata temppelin ovet kaikille. Hän vastusti fariseusten toimia. Vain lapset temppelissä huutavat samaa, kuin ihmiset kaduilla palmunlehvineen ”Hoosianna! Daavidin poika!”. Hoosianna tarkoittaa, Herra auta! Meidän tulisi nöyrtyä ja hiljentyä katselemaan Kristuksen kärsimystietä ja pyytää Häneltä apua elämäämme. Vain Hänen avullaan me voimme saada uskon, joka osoittaa meille Jumalan tahdon elämässämme. Synti tekee meistä vajaavaisia ja rikkinäisiä. Rikomme päivittäin Jumalan tahtoa vastaan ja olemme pahempia kuin fariseukset. Vain Hänen avullaan, me voimme tulla uskossamme ehjiksi.

Tällä viikolla meidän tulisi muistuttaa itseämme siitä kärsimyksestä, minkä Jeesus on kokenut. Meistä jokainen on syyllinen Jeesuksen kuolemaan samaan tapaan kuin kuka tahansa ihmisjoukosta, joka huusi ”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!” Ihmiset tuomitsivat Jeesuksen kuolemaan, pilkkasivat Häntä ja kiduttivat Häntä.

Ja kuitenkin, Jeesus jaksaa vielä ristilläkin rukoilla, ”Isä, anna heille anteeksi, he eivät tiedä mitä tekevät”. Hän ei riitele pilkkaajien, kivittäjien, syyttäjien eikä ristiinnaulitsijoidenkaan kanssa, vaan vielä kuolinhetkelläänkin rukoilee heidän puolestaan. Tässä on se suurenmoinen ja käsittämätön epäitsekkyys. Jeesuksen elämässä ei ollut häivääkään meidän ihmisten katkeruudesta ja vihasta. Jeesus pyysi anteeksi meidänkin puolestamme ja kantoi meidänkin syntimme. Vaikka paha näkyy jatkuvasti teoissamme ja ajatuksissamme tässä maailmassa, on kristinuskon voima siinä, ettei Pahalla ole lopulta valtaa. Viimeisen sanan on sanonut Kristus, Hän tuli voittamaan pahan vallan maailmassa, että me voisimme elää.