Keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi kovalla äänellä: »Elohi, Elohi, lema sabaktani?» Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Tämän kuullessaan muutamat paikalla olevista sanoivat: »Kuulkaa, hän huutaa Eliaa.» Joku kävi kiireesti kastamassa sienen hapanviiniin, pani sen kepin päähän ja tarjosi siitä juotavaa sanoen: »Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia ottamaan hänet alas.» Mutta Jeesus huusi kovalla äänellä ja antoi henkensä.
Silloin temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Kun vastapäätä seisova sadanpäällikkö näki Jeesuksen tällä tavoin kuolevan, hän sanoi: »Tämä mies oli todella Jumalan Poika!»
Paikalla oli myös naisia jonkin matkan päässä tätä katselemassa. Heidän joukossaan olivat Magdalan Maria, toinen Maria, joka oli nuoremman Jaakobin ja Joosefin äiti, sekä Salome. Jo Galileassa he olivat kulkeneet Jeesuksen mukana ja palvelleet häntä. Siellä oli monia muitakin naisia, jotka olivat tulleet Jerusalemiin Jeesuksen mukana.

Puhe
Jeesus tuli ihmiseksi, ja eli ihmisen elämän. Hän on niin kuin me. Siksi Hänen kärsimyksensä voi meitä auttaa. Sillä mitä tahansa elämässämme kärsimme, Hän on sen kärsimyksen kokenut.
Kun etsimme Jumalaa, löydämme pitkäperjantaina kivun ja kärsimyksen. Ja se sama itku ja kipu seuraa meitä elämässämme alusta loppuun saakka. Itkulla me ihmiset synnymme maailmaan. Itku seuraa meidän kantapäillämme aina hamaan kuolemaamme saakka. Ja kun hädässämme huudamme, tuntuu, ettei kukaan vastaa.

Samaa suurta huutoa, Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit, huutaa koko ihmiskunta. Siksi, kun sama huuto kuuluu nyt Kristuksen suusta ennen ristin kuolemaa, se tuo toivon meille. Ehkä me selviämme. Nyt Kristus on kansamme tässä helvetissä.

Ilman ihmisyyttä ja kärsimykseen ja tuskaan astumista Jeesuskin olisi vain maailmassa seikkaileva jumalolento, joita uskonnot pursuavat. Ei hänestä olisi meidän Vapahtajaksemme. Ei hän olisi tullut noutamaan meitä oikeasti kotiin. Pääsiäinen ilman pitkäperjantaita ei pelasta ketään. Tämä on suuri päivä, tämä tuskan ja murheen päivä. Kristus auttaa kärsimyksellä ja itsensä antamisella meitä, ei kaikkivaltiudella, vaan haavoillansa ja tuskallansa, ei sädekehällään vaan uhrikuolemallaan.

Oletpa millaisessa kuoleman, pahuuden kivun, kärsimyksen ja toivottomuuden loukussa tahansa, kanssasi on Kristus. Sinua ei ole hylätty. Täsmälleen saman pimeyteen Kristus on tullut. Hän tuntee sinun tunteesi, saman kivun, saman pelon, saman toivottomuuden ja saman pettymyksen itseensä ja Jumalaan, joka ei auta. Enemmänkin. Hän on tuskassasi läsnä. Uskalla elää siinä pimeydessä. Olet Kristuksen kanssa.

Ihmiset pilkkaavat Jeesusta, katsotaan nyt auttaako Jumala Häntä? Me olemme pilkkaajia. Yhtä lailla olemme ristiinnaulaajia. Tekee mieli sanoa, etten minä kuulu tuohon joukkoon. Miten on enkö kuulu?

Pitkäperjantaina on pakko myöntää. Minä olen  huono ihminen. Minä sinut tapoin. Naulat teroitin. Ja Kristus huutaa tähtemme: Isä anna heille anteeksi, vaikka he tietävätkin mitä he tekevät.

Me emme voi kuin huokaista ryövärin tavoin: Muista minua valtakunnassasi.
Enempää ei tarvita, Enempään me ei pystytä. Muista meitä Kristus valtakunnassasi. Tuo huokaus riittää uskoksesi. Enempää ei sinulta vaadita.
Temppelin esirippu repesi kahtia. Kaikkein pyhimmän verho repesi. Siellä Jumalaa palveltiin ennen uhreilla. 
Nyt kaikki on toisin.

Esirippu on revennyt. Jumalan pyhyys on tullut keskelle arkea. Häntä voidaan palvella vain palvelemalla kärsiviä, mitään muuta uhria ei hänelle voida antaa.
Pitkäperjantai. Ei ole mitään hävettävää siinä, että meille luterilaisille se on suuri päivä. Ilman pitkäperjantaita pääsiäisellä ei ole mitään merkitystä.