Evankeliumi: Joh. 15:10-17
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
»Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.
 Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.»

 

Saarna
Parikymppinen nuori mies ajeli perjantai-iltana kotia raskain mielin. Hän oli jäänyt työttömäksi eikä ollut ahkerista etsinnöistä huolimatta löytänyt uutta työtä. Joutuisiko hän luopumaan vuokra-asunnostaan ja muuttamaan takaisin vanhempien luokse? Pitääkö auto myydä? Kännykkä soi. Parhaalla kaverilla oli asiaa: "Terve, soittelin äsken mun sedälle, joka haluaa sinut varastolle töihin. Voit aloittaa jo ensi viikolla jos haluat." Nuorukainen ei tiennyt miten olisi kaveriaan kiittänyt. "Mitäs näistä, pitäähän kaveria auttaa".
Vähän aikaa ajettuaan mies näki auton tien poskessa, ja sen vieressä seisoi iäkäs nainen. Hän pysähtyi. Huolestuneen oloinen vanha rouva sanoi, että auton rengas oli puhjennut, eikä hän osannut vaihtaa sitä ja kylmäkin alkoi jo olla. Nuorukainen hoiti homman kymmenessä minuutissa.
Nainen kysyi mitä hän oli velkaa. Hänen mielestään palvelu oli niin merkittävä, että hän halusi maksaa siitä sata euroa. "Ei tarvitse", iloinen nuori mies vastasi hymyillen. "Minäkin olin tänään avun tarpeessa, ja minua autettiin. Antakaa eurot mieluummin jollekulle joka niitä tarvitsee."
Rouva kiitti sydämellisesti ja jatkoi matkaa hetken pysähtyen seuraavalle huoltoasemalle. Kahvikupin ääressä hän kuuli tahtomattaan miten huoltamon tarjoilija puhui puhelimessa. Tarjoilija purskahti välillä jopa itkuun ja sanoi, että jos hän maksaa vuokran, hänellä ei ole rahaa ostaa viikonloppuna ruokaa lapsille.
Hetken kuluttua tarjoilija toi laskun hymyillen ystävällisesti. Rouva kirjoitti muutamia sanoja paperille, asetti pöydälle sadan euron setelin ja poistui nopeasti paikalta. Siivotessaan pöytää tarjoilija löysi setelin ja luki viestin: "Tämä on sinulle hyvästä palvelusta. Tänään tarvitsin apua ja minua autettiin. Nyt minä haluan auttaa Sinua. Jos haluat maksaa minulle takaisin, auta sinä puolestasi jota kuta muuta jollain tavalla. Ethän anna auttamisen ketjun päättyä sinuun?"
Evankeliumitekstissä sanottiin: Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Opetuslasten joukossa oli monenlaisia ihmisiä, samoin meillä täällä kirkossa, jokaisella on omat ominaisuutemme. Meille on annettu erilaisia lahjoja. Eihän yhteiskunta pysyisi pystyssä, jos kaikki tekisivät samaa työtä. Samalla tavalla meillä jokaisella on oma tehtävämme evankeliumin edistämisessä.
Kyseessä on ikään kuin dominopalikka jono. Jokainen meistä tietää kuinka pystyyn asetetut dominopalikat kaatuvat ketjureaktiona, kun ensimmäinen lähtee kaatumaan. Jumalan rakkaus on se, mikä on saanut ensimmäisen palikan kaatumaan. Voimme ajatella, että ensimmäiset palikat kuvaavat apostoleja ja alkuseurakunnan jäseniä. Pitkän pitkä jono on kaatunut ja seuraavana on sen palikan vuoro, joka kuvaa meidän aikamme kristittyjä. Tuo ketju ei saa katketa, vaan Jumalan rakkautta on välitettävä eteenpäin. Jokaisen on tehtävä oma osansa, jotta ketju ei katkeaisi.
Alussa kertomassani tarinassa oli kolme erilaista ihmistä. Jokainen auttoi toisiaan sillä tavalla, jonka osasi, ja joka sillä hetkellä oli luontevaa. Muuta ei tarvittu. Hyvät teot jatkoivat kulkuaan ja saivat aikaan lisää hyvää.
Jokainen meistäkin voi omalla tavallaan ja omilla taidoillaan edistää evankeliumin ja Jumalan rakkauden leviämistä. Ei tarvita suuria asioita, pienikin teko saattaa merkitä toiselle paljon ja kertoa Jumalan rakkaudesta.

Pienikin asia voi olla sellainen, joka puhuttelee ja kertoo jollekin toiselle Jumalan olemassaolosta. Meidän tulisi avata silmämme ja nähdä kiireemme keskellä ympärillämme nuo ihmiset, jotka tarvitsevat meitä. Toiselle voi olla tärkeää juuri se, mitä sinä hänelle sanot, ja se asia saattaa saada hänet uskomaan ja luottamaan Jumalan rakkauteen. Jumalan rakkaus voi löytyä lapsen hymystä, naapurin auttamisesta, tai siitä tutusta terveyskeskuslääkäristä. Nuo asiat eivät aina ole erityisiä muille, mutta tärkeintä onkin, että tuollainen pieni ihme voi synnyttää uskon ja luottamuksen Jumalaan. Jokainen meistä voi olla ihmeiden tekijä.

Jumalan rakkaus on jotakin erityistä. Se on epäitsekästä, pyyteetöntä ja ikuista. Lähimmäksi tuota rakkautta päästään, kun katsomme äitiä tai isää, joka täydellä sydämellään hoitaa lastaan. Muu rakkaus harvoin on täysin epäitsekästä.

Rakkautta ei voi kuitenkaan antaa, ellei itse ole kokenut rakkautta. Siksi on tärkeää, että Jumala on se, joka saa palikkajonon liikkeelle. Kun Jumala on ensin rakastanut meitä, me voimme osata edes hiukan rakastaa toisiamme. Meidän oma rakkautemme on vajavaista, mutta Jumalan rakkauden avulla siitä tulee aitoa rakkautta. Ja silloin, kun Jumalan rakkaus saa meissä aikaan tekoja lähimmäisemme hyväksi, silloin me saatamme nähdä pienen palan taivasta maan päällä.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja jaksamista niille, joille äitienpäivä tuo mukanaan enemmän surua kuin iloa!