Evankeliumi: Luuk. 24:46-53
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
»Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.»
Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hänelle kunnioitustaan, ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin. He olivat alati temppelissä ja ylistivät Jumalaa.


Saarna
Torstai on toivoa täynnä. Tämä torstai on toivoa täynnä aivan erityisellä tavalla meille kristityille. Tuo sanonta on varmaan saanut alkunsakin kristillisestä perinteestä. Kristityillä on vuodessa kaksi aivan erityistä torstaita. Kiirastorstai pysäyttää meidät keskelle kärsimystä. Helatorstai taas nostaa meidät Kristuksen kunnian ja taivaan kirkkauden äärelle. Tämähän on kuin elävässä elämässä: yhtenä hetkenä olemme kärsimyksen kauheissa kourissa, toisena hetkenä paratiisin lempeässä ihanuudessa. Ja kukapa osaisi nauttia paratiisin ihanuudesta, jollei olisi nähnyt elämän varjopuolta.

Vihdoin Jeesuksen taivaaseen astumisen hetkenä opetuslapsille kirkastuu totuus Kristuksesta, vasta nyt he alkavat ymmärtää Jeesuksen sanoja. Jeesus oli kuollut, ja opetuslapset luulivat jääneensä yksin. He saivat kokea yksinäisyyttä, pelkoa ja surua. Sen jälkeen Jeesus nousi kuolleista ja ilmestyi heille, ja nyt oli taivaaseen astumisen aika. Opetuslapset ovat edelleen ihmeissään ja ehkä hiukan suruissaan. Nyt Jeesuksen maan päällinen taival oli ohi.

Päivän evankeliumiteksti on evankelista Luukkaan versio Jeesuksen viimeisistä hetkistä maan päällä. Päivän evankeliumiteksti onkin puhutteleva ja kaunis jäähyväispuhe, joka sisältää tiivistelmän Jeesuksen toiminnasta ja vihoviimeiset ohjeet opetuslapsille.

Sanat ”näin on kirjoitettu” korostavat, miten Jeesuksen maanpäällisen elämän eri vaiheet olivat Vanhan testamentin esittämien lupausten täyttymystä. Mitään ei tapahdu sattumalta, vaan kaiken piti tapahtua ”niin kuin oli kirjoitettu”, jotta Jumalan suuri ja rakkauden täyttämä pelastussuunnitelma kävisi toteen. Jeesuksen viimeiset muistutukset opetuslapsilleen puhuttelevat myöhempääkin seuraajaa: Jeesus ei käskenytkään saarnata rakkautta ja rauhaa, vaan parannusta ja syntien anteeksiantamista. – Rakkauden, rauhan ja armon me jo saimme Kristuksessa Jeesuksessa. Parannus ja synnintunto sen sijaan pitää herättää!

Sanotaan, että synti erottaa ihmisen Jumalasta. Synti on vanhastaan tulkittu tekoina, jotka eivät ole Jumalan mielen mukaisia. Tehdessämme asioita, jotka eivät ole Jumalan mielen mukaisia, käännymme poispäin Hänestä. Kuitenkaan synneiksi ei voida sanoa vain tekoluetteloa vaan syntiä ovat myös ajatukset ja laiminlyönnit. Synti on itse asiassa asenne. Lause ”synti erottaa meidät Jumalasta” voidaan ajatella myös toisella tavalla. Synti on se asia, missä Jumala eroaa ihmisestä. Jeesus tuli ihmiseksi, eli ihmisen elämän, mutta ilman syntiä. Synnittömyys teki Jeesuksesta erilaisen kuin muut ihmiset. Vain synnittömyyden kautta oli mahdollista, että Hän saattoi kantaa meidän syntimme ja kuolla meidän puolestamme.

Meidän voi olla vaikea ymmärtää sitä, että tässä jälleen kohtaamme Raamatun kertoman välityksellä kaksi erilaista olotilan muotoa, kaksi erilaista ulottuvuutta, kaksi erilaista todellisuutta. On ikuisuus. Taivaallinen ulottuvuus, Jumalan tapa olla. Ja sitten on tämä luotu, inhimillinen, rajallinen ulottuvuus. Olemme nyt opetuslasten rinnalla todistamassa, kuinka Jeesuksen kohdalla tämä maallinen olotila saa päätöksensä. Inkarnaation aika on ohi. Hän tuli maan päälle, yhdeksi meistä. Hän kulki samaa ihmisen tietä kuin mekin. Hänen tuli nälkä ja jano. Hän kiivastui. Hän tunsi väsymystä ja ikävää. Pelkoa ja yksinäisyyttä. Hän kärsi. Nyt tämä aika on hänen kohdaltaan ohi. Näemme kuinka Jeesus palaa takaisin siihen olotilaan, siihen maailmaan, josta hän oli tullutkin. Hän palaa takaisin jumalalliseen olotilaan.

On siunattu asia, että Jeesus ei enää vaella maan päällä ihmisen rajallisessa hahmossa. Nyt hän voi samanaikaisesti olla kaikkialla. Hän on pienen lapsen vierellä Intiassa kun tämä rukoilee Jeesusta. Samaan aikaan Hän on täällä, meidän kirkossamme. Samanaikaisesti hän lohduttaa sairasvuoteella olevaa vanhusta ja virvoittaa sinua tuossa alttarilla ehtoollispöydässä. Tämä juuri on sitä, mikä kuuluu siihen taivaalliseen. Se ei noudata tuntemiamme luonnonlakeja. Me emme voi sitä ohjata tai määrätä sen kulkua. Helatorstai on siis suuri ja merkittävä juhlapäivä. Se muistuttaa tänäänkin meitä siitä, että Jeesus todella elää keskellämme, vaikka hän ei vaella keskellämme.

Viimeisenä tekonaan ennen taivaaseen ottamistaan Jeesus kohotti naulojen lävistämät kätensä ja siunasi seuraajansa. Mestarin hävitessä kuvasta tällä kertaa ei opetuslasten reaktiona enää ollutkaan pelko ja hämmästys niin kuin aiempien ilmestymis- ja katoamiskokemusten kohdalla, vaan suuri ilo. Viimein opetuslasten mieli oli ”avautunut ymmärtämään kirjoitukset” (Lk. 24 :45 ).

Tuo siunaaminen jatkuu yhä tänäänkin. Kun katsotte alttaritaulua, on siinä kuva nimenomaan Jeesuksen taivaaseenastumisesta.

Hän haluaa siunata meitä tänäänkin. "Tämä on viimeinen kuva sinusta, Herra Jeesus Kristus, joka opetuslapsille jäi ennen taivaaseen astumistasi. Naulojen lävistämät kätesi kohosivat heidän ylitseen pilvien viedessä sinut pois heidän näkyvistään."  Tämä on ote Fredrik Wislöffin "Rukouskirjasta".

Meille lohtua tuo se miten Vapahtajan lävistetyt kädet vielä taivaaseen ottamisen hetkellä siunaavat. Ne siunaavat vielä kuolinvuoteellakin lepäävää ja hänen läheisiäänkin. Jäljellejääville tuossa siunauksessa on lupaus jälleennäkemisen toivosta ja iankaikkisesta elämästä. Mekin saamme viettää helatorstaita Jeesuksen siunaavien kätten alla. Vaikka emme vaella Jumalan tahdon mukaan, meillä on lupa käydä siunaavien kätten alle ja saada syntimme anteeksi. Saamme tänäänkin nöyrästi kumartua vastaanottamaan siunauksen, joka koskee kaikkia elämämme alueita - vuotakoon se ylitsemme, tunkeutukoon lävitsemme, uudistakoon meitä kuin kevätsade ja täyttäköön koko elämämme.

Kirkkomme alttaritaulu

Saarnassa käytetty netistä löytyviä ajatuksia ja tekstejä, kaikki teksti ei ole omaani.