Joh. 1: 1-4

Alussa oli Sana.          
Sana oli Jumalan luona,
ja Sana oli Jumala.
Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
Kaikki syntyi Sanan voimalla.
Mikään, mikä on syntynyt,
ei ole syntynyt ilman häntä.
Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valo.

 

Ilmasto muuttuu. Metsäpalot ovat tänä keväänä riehuneet Kaliforniassa. Tulvista on viime vuosina kärsitty eri puolilla Eurooppaa. Suomenkin kesä on ollut säiden puolesta kummallinen. Viime kesä oli kolea ja sateinen ja tuntui, että lämpimiä päiviä oli vain muutama. Talvetkaan eivät tunnu enää talvelta, lunta saadaan meilläkin vasta jouluksi. Samaan aikaan Venäjällä on monena talvena oltu hengen vaarassa pakkasen kourissa. Ilmasto on sekaisin, harva väittää enää vastaan kuullessaan tutkimuksia ilmastonmuutoksista tai kasvihuoneilmiöstä. Nyt kun muutos alkaa konkreettisesti näkyä, on ihmisten helppo uskoa siihen.

Jumala loi ihmisen viljelemään ja varjelemaan. Kaikki kasvit annettiin ihmiselle ravinnoksi ja käytettäväksi, mutta myös varjeltavaksi. Mitä me olemme tehneet? Hakkaamme sademetsiä teollistumisen, kaupungistumisen ja lisä viljelyalueen toivossa, saastutamme liikenteellä ja muilla päästöillä hengitysilmaamme, kasvatamme kaatopaikkoja tonneilla vuodessa. Aavikoituminen lisääntyy, pohjavedet ja meret saastuvat ja järvet rehevöityvät, kaikki tämä on seurausta ihmisen tehokkuuden maksimoinnista. Onko tämä toiminta sitä mihin Jumala meidät tarkoitti? Ihminen tuhoaa toimillaan elinympäristönsä. Ihminen on tullut niin viisaaksi, ettei välitä enää luonnon parhaasta tai tulevista sukupolvista, vaan vain omasta taloudestaan ja hyvinvoinnistaan. Viisas ihminen ei ole kuitenkaan kyllin viisas tai ajattelevainen ymmärtämään, mitä kaikkihetimulle ajatusmalli saa aikaan. Se pilaa maailmaa jo nyt, ja tekee tulevien sukupolvien ympäristön pikku hiljaa elinkelvottomaksi.

Ilmaston muutokseen on havahduttu. Kuitenkin havahtuminen on tapahtunut hitaasti ja myöhään, vasta pakon edessä. Ihminen on mukavuudenhaluinen, ahne ja välinpitämätön. Kulutustottumuksemme ovat riistokulutusta, ahneutta. Samaan aikaan toisella puolen maailmaa on ihmisiä, joilla ei ole ruokaa tai puhdasta vettä, kun länsimaalaiset roskaavat ja tuhoavat ympäristöään välinpitämättömyydellään. Luontoa voidaan säästää pienillä toimilla. Toki iso merkitys on tehtaiden päästöillä, mutta myös jokainen meistä voi vaikuttaa kulutustottumuksiensa muuttamisella. Voimme käyttää kertakäyttöisten tuotteiden sijasta kestäviä vaihtoehtoja, säästää energiaa, ostaa vain silloin kun oikeasti tarvitsemme ja lajitella jätteemme. Vaikka asiat tuntuvat pieniltä, on muutos suuri, jos jokainen ihminen ryhtyy näihin tekoihin.

Tärkeä osa luomakunnan sunnuntain sanomaa on ihmisten vastuu elinympäristöstään. Kuitenkin sanoma jää ohueksi, jos katsomme vain tätä osaa sunnuntain tekstistä. Toinen näkökulma johtaa samaan tulokseen, vastuulliseen yhteiseloon luomakunnan kanssa, mutta siihen vaaditaan ihmisen omaa oivallusta. Jumala on luonut kauniin luonnon meitä varten. Kun me tajuamme luonnon arvokkuuden, ei tarvita saarnoja siitä kuinka ihmisen tulisi kuluttaa. Kun ihminen ymmärtää ympäröivän luonnon kauneuden ja tärkeyden, hän havahtuu itse suojelemaan sitä, ilman erillistä käskyä tai kehotusta. Kun Jumala on luonut näin kauniin maailman meitä varten, eikö vähintä mitä me voimme tehdä ole pitää siitä huolta?

Mikä olisikaan parempi ajankohta viettää luomakunnan sunnuntaita kuin keväinen päivä, jolloin linnut herättelevät laulullaan ja maassa välkehtivät yön jättämät kastepisarat aamuauringossa? Suomen keväässä ja kesässä on helppo nähdä Luojan luomistyö. On helppo katsella kaunista luontoa ja uskoa sen olevan osa Jumalan viisasta luomistyötä. Kesäisin huomaa katselevansa luontoa lapsen silmin, silloin voi uskoa ihmeisiin, ja ihmetellä luonnon kauneutta lapsen tavoin. Silloin ihmisellä on myös mahdollisuus havahtua siihen mikä on hänen vastuunsa luonnon kauneudesta.

Jumala on luonut myös ihmisen. Vastuumme ympäristöstä ulottuu myös toisiin ihmisiin. He ovat Jumalan kauneinta luomistyötä. Ihmisten tulisi pitää huoli toisistaan, lähellä ja kaukana olevista lähimmäisistään. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jokainen meistä on Jumalan silmissä kaunis ja arvokas sellaisenaan. Ei sen takia, että olisimme hyviä ihmisinä, vaan sen takia, että olemme Jumalan luomia, Jumalan kuvia ja Kristuksen verellä puhtaiksi pestyjä. Jokainen meistä on Jumalalle tärkeä ja rakas osa laumaa, siksi Hän pitää meistä huolen. Ihmisen tulisi osata katsoa toista ihmistä Jumalan silmin, kauniina ja arvokkaana. Kuitenkin usein me loukkaamme toisiamme ja olemme itsekkäitä ja välinpitämättömiä. Oma etu on meille tärkeämpää kuin lähimmäisen onni. Joka kerran, kun me loukkaamme toisiamme, loukkaamme Jumalan luomistyötä. Jokainen ihmisen poskelle putoava kyynel, on samalla myös Kristuksen kyynel.

Tänään siunaamme ensi kesän isoset tehtäväänsä. Olemme isoskoulutuksessa opetelleet paljon tärkeitä taitoja, mutta tärkeintä on rakkaus. Ellei isosen toiminnassa näy arvostus rippikoululaisia kohtaan ja ellei isonen toimi lähimmäisenrakkaudella, ei muilla opituilla taidoilla ole mitään merkitystä. Isonen on usein kuin isosisko tai -veli leiriläisille, on helpompi lähestyä omaa isosta kuin ohjaajaa. Olkaa siis isoset sen luottamuksen arvoisia, mitä rippikoululaiset teille osoittavat. Yrittäkää katsoa toisianne ja leiriläisiä Jumalan silmin, arvokkaina luomistyön ihmeinä. Sillä sitä teistä jokainen on!

Päivän evankeliumissa sanotaan: Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan luona. Tämä Sana on Jeesus. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman Häntä, Hänessä on elämä ja elämä on ihmisten valo. Jeesuksen kautta mekin olemme saaneet syntyä. Jeesus on Sana. Tuo Sana voisi olla rakkaus, pelastus tai anteeksianto. Kaikki nuo sanat kuvaavat Jeesuksen sovitustyötä. Ne kuvaavat suurinta rakkautta, joka meitä syntisiä ja epäonnistuvia ihmisiä varten on lahjoitettu. Jeesuksen kuoleman vuoksi meitä ei tuomita, vaikka tuhoamme ympäristöämme ja useammin satutamme lähimmäisiämme, kuin rakastamme tai lohdutamme heitä. Meidän tulisi yrittää huolehtia ympäristöstämme ja toisista ihmisistä, se olisi velvollisuutemme jo kiittääksemme Jumalan suuresta lahjasta meille, mutta itsekkyytemme takia usein epäonnistumme. Jeesuksen kautta Jumala antaa meille epäonnistumisemme anteeksi ja armon avulla saamme uuden mahdollisuuden. Saamme kääntyä Jumalan puoleen silloin, kun emme yksin jaksa. Hän on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän ja murtunut mieli. Kristus itkee itkevien kanssa ja lohduttaa lohdutusta kaipaavia.

 Ilman Jumalan suurta rakkautta ja Jeesuksen uhrautumista meillä ei olisi toivoa. Ilman armoa ja uskoa tiemme olisi tuhon tie, jonka näemme päivittäin ympärillämme, kun tuhoamme maailmaamme. Kuitenkin Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän. Koska Jeesus uhrasi henkensä meidän vuoksemme ja Jumala loi meille luomakunnan, saamme tänäänkin kiittää ja ylistää Jumalaa, Hänen Poikaansa ja Pyhää Henkeä, joka synnyttää meissä uskon ja rakkauden. Tunnustakaamme siis yhteinen kristillinen uskomme kiittävin mielin.