Joh. 13: 16-20

Jeesus puhui opetuslapsilleen:
    »Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.
    Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: ’Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.’ Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen. Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.»

 

SAARNA

Parikymppinen nuori mies ajeli perjantai-iltana kotia raskain mielin. Hän oli jäänyt työttömäksi eikä ollut ahkerista etsinnöistä huolimatta löytänyt uutta työtä. Joutuisiko hän luopumaan vuokra-asunnostaan ja muuttamaan takaisin vanhempien luokse? Pitääkö auto myydä? Kännykkä soi. Parhaalla kaverilla oli asiaa: "Terve, soittelin äsken mun sedälle, joka haluaa sinut varastolle töihin. Voit aloittaa jo ensi viikolla jos haluat." Nuorukainen ei tiennyt miten olisi kaveriaan kiittänyt. "Mitäs näistä, pitäähän kaveria auttaa".
Vähän aikaa ajettuaan mies näki auton tien poskessa, ja sen vieressä seisoi iäkäs nainen. Hän pysähtyi. Huolestuneen oloinen vanha rouva sanoi, että auton rengas oli puhjennut, eikä hän osannut vaihtaa sitä ja kylmäkin alkoi jo olla. Nuorukainen hoiti homman kymmenessä minuutissa.

Nainen kysyi mitä hän oli velkaa. Hänen mielestään palvelu oli niin merkittävä, että hän halusi maksaa siitä sata euroa. "Ei tarvitse", iloinen nuori mies vastasi hymyillen. "Minäkin olin tänään avun tarpeessa, ja minua autettiin. Antakaa eurot mieluummin jollekulle joka niitä tarvitsee."

Rouva kiitti sydämellisesti ja jatkoi matkaa hetken pysähtyen seuraavalle huoltoasemalle. Kahvikupin ääressä hän kuuli tahtomattaan miten huoltamon tarjoilija puhui puhelimessa. Tarjoilija purskahti välillä jopa itkuun ja sanoi, että jos hän maksaa vuokran, hänellä ei ole rahaa ostaa viikonloppuna ruokaa lapsille.

Hetken kuluttua tarjoilija toi laskun hymyillen ystävällisesti. Rouva kirjoitti muutamia sanoja paperille, asetti pöydälle sadan euron setelin ja poistui nopeasti paikalta. Siivotessaan pöytää tarjoilija löysi setelin ja luki viestin: "Tämä on sinulle hyvästä palvelusta. Tänään tarvitsin apua ja minua autettiin. Nyt minä haluan auttaa Sinua. Jos haluat maksaa minulle takaisin, auta sinä puolestasi jota kuta muuta jollain tavalla. Ethän anna auttamisen ketjun päättyä sinuun?"

Evankeliumitekstissä sanottiin: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt. Toisessa kohtaa Raamatussa Jeesus sanoo saman asian helpommin ymmärrettävin sanoin: Sen minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette tehneet minulle. Meidät on lähetetty maailmaan toteuttamaan lähimmäisen rakkautta. Kun rakastamme toisiamme, toteutamme Jumalan tahdon.

Kyseessä on ikään kuin dominopalikka jono. Jokainen meistä tietää kuinka pystyyn asetetut dominopalikat kaatuvat ketjureaktiona, kun ensimmäinen lähtee kaatumaan. Jumalan rakkaus on se, mikä on saanut ensimmäisen palikan kaatumaan. Voimme ajatella, että ensimmäiset palikat kuvaavat apostoleja ja alkuseurakunnan jäseniä. Pitkän pitkä jono on kaatunut ja seuraavana on sen palikan vuoro, joka kuvaa meidän aikamme kristittyjä. Tuo ketju ei saa katketa, vaan Jumalan rakkautta on välitettävä eteenpäin. Jokaisen on tehtävä oma osansa, jotta ketju ei katkeaisi.

Alussa kertomassani tarinassa oli kolme erilaista ihmistä. Jokainen auttoi toisiaan sillä tavalla, jonka osasi, ja joka sillä hetkellä oli luontevaa. Muuta ei tarvittu. Hyvät teot jatkoivat kulkuaan ja saivat aikaan lisää hyvää.
Jokainen meistäkin voi omalla tavallaan ja omilla taidoillaan edistää evankeliumin ja Jumalan rakkauden leviämistä. Ei tarvita suuria asioita, pienikin teko saattaa merkitä toiselle paljon ja kertoa Jumalan rakkaudesta.

Pienikin asia voi olla sellainen, joka puhuttelee ja kertoo jollekin toiselle Jumalan olemassaolosta. Meidän tulisi avata silmämme ja nähdä kiireemme keskellä ympärillämme nuo ihmiset, jotka tarvitsevat meitä. Toiselle voi olla tärkeää juuri se, mitä sinä hänelle sanot, ja se asia saattaa saada hänet uskomaan ja luottamaan Jumalan rakkauteen. Jumalan rakkaus voi löytyä lapsen hymystä, naapurin auttamisesta, tai siitä tutusta terveyskeskuslääkäristä. Nuo asiat eivät aina ole erityisiä muille, mutta tärkeintä onkin, että tuollainen pieni ihme voi synnyttää uskon ja luottamuksen Jumalaan. Jokainen meistä voi olla ihmeiden tekijä.

Rakkautta ei voi kuitenkaan antaa, ellei itse ole kokenut rakkautta. Siksi on tärkeää, että Jumala on se, joka saa palikkajonon liikkeelle. Kun Jumala on ensin rakastanut meitä, me voimme osata edes hiukan rakastaa toisiamme. Meidän oma rakkautemme on vajavaista, mutta Jumalan rakkauden avulla siitä tulee aitoa rakkautta. Ja silloin, kun Jumalan rakkaus saa meissä aikaan tekoja lähimmäisemme hyväksi, silloin me saatamme nähdä pienen palan taivasta maan päällä.

 

 

Tämän saarnan olen jo osittain julkaissut aikaisemmin eri sunnuntain yhteydessä, mutta kertaus on opintojen äiti. Nyt tämän saarnasin siis eri seurakunnassa kuin viimeksi. Diakonian iltakirkossa lähetimme ihmiset palvelemaan Herraa ja toisiaan iloiten konkreettisesti antamalla mukaan suojelusenkeliheijastimet ja tässä saarnassa olleen tarinan. Idea oli, että tarina ja heijastin annetaan eteenpäin seuraavalle ihmiselle, kun on jotakuta auttanut, näin auttamisen ketju ei katkea, kun enkeli muistuttaa tehtävästä :)