Tänään vietetään pyhäinpäivää, joka siis on kuolleiden muistelupäivä. Suomessa eletään pimeintä ja synkintä aikaa (tosin meille oli satanut hiukan lunta, joka valaisee kummasti) ja pyhäinpäivänä onkin tapana muistaa poisnukkuneita läheisiä viemällä haudalle tai muistelupaikoille kynttilöitä tai polttamalla niitä kotona. Itselläni onkin tapana viedä muistelupaikalle isän muistokynttilä vasta illalla, kun hautausmaa on niin kaunis valoloistossaan. Myös kirkoissa luetaan edellisen vuoden aikana kuolleiden nimet ja sytytetään heille kynttilät. Muistelun kohteena pyhäin päivänä ovat marttyyrit ja muut uskossa kuolleet. Pyhyys ei kuitenkaan viittaa vain kuolleisiin vaan siihen pyhien joukkoon, johon kaikki kristityt liittyvät. Kasteensa perusteella ja Kristukseen uskovana olemme pyhiä. Tämä siis tarkoittaa samaa pyhyyttä kuin uskontunnustuksemme "pyhäin yhteyden", se on se yhteys, jonka voimme ajatella olevan ehtoollispöydässä läsnä, johon kuuluvat kaikki pyhät eri sukupolvissa ja ympäri maailmaa.

Tänään kävin toimituskeskustelussa ja matkalla näin noidaksi pukeutuneita lapsia. En mielestäni ole koskaan aiemmin Suomessa törmännyt pyhäinpäivänä amerikkalaiseen Halloween perinteeseen. Toki olen Halloween juhlia nähnyt, mutta kierteleviä lapsia amerikkalaiseen malliin en ole nähnyt. Naamiaisasuihinkin pyhäinpäivän tienoilla olen törmännyt lähinnä lehtien mainoksissa. Onko viikonloppuun sattuva Halloween saanut lapset liikkeelle, vai onko amerikkalaisen juhlan perinne rantautunut oikeasti meillekin? Lisäksi televisiossa on mainostettu kovasti kauhuelokuvia tälle viikonlopulle ja radiossa keskusteltiin kummituksista.

Toki juhlien alkuperä on yhteinen, mutta pyhäinpäivässä on kristillinen sävy. Meidän pyhäinpäivässämme ei ole mitään pelättävää, ei uskota vainajien henkien kummittelevan ja liikkuvan. Meidän juhlamme on enemmänkin surumielinen, mutta kuitenkin toivorikas, koska saamme toivomme uskostamme.

Ilm. 21: 1–4

Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: »Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.»

Kuva Joensuusta muistelupaikalta vuodelta 2007

Rakas Jumala.
Kiitos, että olet kanssamme
kaikissa elämämme vaiheissa.
Huolehdit meistä, kun olemme aivan pieniä.
Kannat meitä, kun kasvamme.
Kiitos, että myös tämän elämän päättyessä
pidät meistä huolta
ja kutsut meidät taivaan kotiin.
Lohduta meitä, kun on surun aika.
Anna meidän aavistaa jo täällä
jotakin taivaan kirkkaudesta.
Auta meitä luottamaan Jeesukseen
kaikkina päivinämme.
Kuule meitä hänen rakkautensa tähden.

Aamen