Matt. 6: 14-15

Jeesus sanoo:
    "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."

SAARNA

Jokainen, joka on joskus pahoittanut toisen ihmisen mielen, tietää kuinka vaikeaa anteeksipyytäminen voi olla. Lasten käyttäytymisessä huomaamme, että anteeksipyytäminen ei ole aina ihan yksinkertainen juttu. Vaikka on kolauttanut toista lelulla päähän ja vanhemmat käskevät pyytämään anteeksi, moni lapsi kiemurtelee tai juoksee tilanteesta pakoon. Ei ole helppoa myöntää tehneensä väärin ja kohdata toista ihmistä, jolla on paha olla minun takiani.

Anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen ei ole muutenkaan yksiselitteistä. Monella meistä on kokemus siitä kuinka lapsena piti pyytää anteeksi, vaikkei välttämättä ollut edes tehnyt mitään pahaa. Usein tähän vanhemmilla oli vastaus: ”tulihan se sieltä.” Tuon saman vastauksen saatamme saada myös aikuisina toisiltamme. Anteeksipyyntöön ei ole vastauksena anteeksianto, vaan murahdus, ”tulihan se sieltä”… Se on aika kaukana aidosta anteeksiannosta.

Lapsuudesta meillä voi olla kurjia muistoja liittyen anteeksipyytämiseen ja anteeksiantamiseen, mutta aikuisena se on mahdollisuus opetella uudelleen. Vaikka emme anteeksiantamisessa aina täysin onnistu, meidän tulisi  kuitenkin pyrkiä siihen. Raamatussa Jeesus opettaa meitä antamaan anteeksi vihamiehillemmekin. Hän itse vielä ristilläkin rukoilee, ”Isä anna heille anteeksi, he eivät tiedä mitä tekevät”. Tämä sama lause voisi auttaa meitäkin antamaan anteeksi sellaiset loukkaukset, jotka satuttavat meitä, mutta jonka toinen päästää suustaan ymmärtämättömyyttään. Emme tiedä toistemme taustoja, ja hyvääkin tarkoittava asia voi loukata. Tällöin voisimme suuttumisen sijasta opetella rukoilemaan, ”Isä anna anteeksi, hän ei tiedä” Se auttaisi meitä itseämmekin suhtautumaan toiseen ihmiseen lempeämmin.

Evankeliumitekstissä Jeesus käski meitä antamaan toisillemme anteeksi, niin saamme anteeksi myös omat rikkomuksemme.

Jumalalla on oma anteeksipyyntömallinsa, mutta myös tähän liittyy valitettavan paljon vääriä käsityksiä. Lapsena on saatettu uhkailla, että Jumala kyllä näkee kaikki tekosi ja rankaisee. Tai myös aikuisena on saattanut joutua kuulemaan toisilta uskovilta, kuinka sinun kaltaisellesi ei kyllä voida antaa anteeksi, kyllä Jumalakin sinua saisi rankaista. Kuitenkin Jumalan anteeksianto on hyvin toisenlainen kuin nuo vääränlaiset kuvitelmat.

Jumala kyllä näkee väärät tekomme, mutta antaa myös niiden rinnalle armon. Kristinusko on ainoita uskontoja, joissa anteeksiantoa ei tarvitse tai voi itse ansaita. Vaikka pahojen tekojemme päälle tekisimme kymmenkertaisesti hyvää, emme sillä itse voita anteeksiantoa, vaan se annetaan meille lahjana.

Itse asiassa meidän koko elämämme on lahja, jonka olemme saaneet Jumalalta. Jumala on antanut anteeksi meidän syntisyytemme Jeesuksen ristinkuoleman tähden ja vain sen takia saamme elää. Meidän koko elämämme perustuu siis anteeksiantoon. Mikäli Jumala ei olisi antanut Poikaansa kuolemaan tähtemme, ei meillä olisi mitään. Tämän takia, vähintä mitä meidän tulisi tehdä, olisi kiittää Jumalaa Hänen suuresta lahjastaan ja yrittää antaa toisillemme anteeksi.

Raamatusta voimme huomata, että Jumalan sydän on meille jatkuvassa anteeksiantamisen valmiustilassa, Jeesuksen sovitustyö sinetöi lopullisesti sen, että Hän on aina valmis antamaan anteeksi. Se on Jumalan periaatepäätös, josta Hän ei luovu. Tämä koskee kaikkia, jotka ovat pahoittaneet Hänen mielensä, Hän ei enää koskaan puntaroi antaisiko anteeksi. Hänellä on siunaavat ja hyvät ajatukset.

Tämä on myös malli meille. Meitäkin haastetaan anteeksiantamisen valmiustilaan. Kun päättää, ettei suostu katkeroitumaan muiden ihmisten teoista, ei tarvitse miettiä erikseen antaisiko anteeksi. Silloin voi keskittää voimansa siihen, että tunnemyrskyissä pystyisin mahdollisimman pian antamaan anteeksi. Näin miettiminen ei vie aikaa itse anteeksiantamisen prosessilta.

Tiedämme, että anteeksipyytäminen on sitä vaikeampaa mitä pahempi teko on kyseessä. Omatunto kolkuttaa, mutta häpeä estää pyytämästä anteeksi. Kuitenkin saamme uskoa, että Jumala näkee meidän sisimpäämme. Hän tietää nekin tekomme, joita emme itse uskalla paljastaa. Hän näkee syyllisyytemme ja katumuksemme. Jos sisimmässämme häpeämme ja kadumme tekojamme, Jumala antaa ne meille anteeksi, vaikkemme osaisi sitä edes pyytää. Jumala näkee kaiken meissä ja tietää kaikki ajatuksemme ja tunteemme.

Hänen anteeksiantonsa on aina täydellinen, eikä Hän muistele niitä tekoja enää koskaan, jotka on kerran annettu anteeksi. Sillä Jumalan rakkaus ei kysy meidän tekojamme. Hän näkee, ettemme osaa rakastaa toisiamme ja silti jakaa meille omaa rakkauttaan. Hän näkee synkimmätkin salaisuutemme ja silti pitää meidät lapsinaan. Hän on kanssamme siellä missä kaksi tai kolme on koolla Hänen nimessään. Hän on tänäänkin läsnä ehtoollispöydässä ja jakaa meille armoaan ja anteeksiantamustaan. Jeesus armahti syntisen naisen ja ryövärin ristinpuulla. Mitä sen pahempaa me olisimme voineet tehdä, ettei Hän meitä armahtaisi? Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri on annettu sinun vuoksesi. Ja Jeesuksen sovintoverellä on sinut pesty synnistä ja kuolemasta, sen vuoksi saat uskoa siihen, että Hän armahtaa sinut, ja lähteä tänään keveämmin mielin kirkosta kuin mitä olit tänne tullessasi.