Jumalanpalveluksiin tarvitaan rutiinia. Tänään sen taas muistin. Jotta pystyy itse osallistumaan ja olemaan sielustaan läsnä jumalanpalveluksessa, se edellyttää sitä, ettei pappina joudu jatkuvasti miettimään eri liturgian vaiheita. Olen toiminut viimeksi liturgina syyskuun lopulla, ja sen kyllä huomasi. Asioita joutuu pitkän tauon jälkeen miettimään enemmän.
Kesken jumalanpalveluksen alkoi sitten mikki pätkiä. Täsmällisemmin sanottuna esirukouksen aikana, ja loppujen lopuksi laitoin mikin pois päältä ja luin esirukouksen kovaan ääneen toivoen, että se kuuluu (kirkkomme ei ole ihan pieni). Kolehtivirren aikana kävin sakastin puolella selvittelemässä suntion kanssa mikin tilaa ja otin varmuuden vuoksi käsimikin mukaan. Loput jumalanpalveluksesta jouduinkin sitten toimittamaan käsimikin kanssa, kun "taskumikki" vaan pätki.
Mikkiepisodi sotki ajatuksiani niin, että unohdin kattaa ehtoollisvälineet kolehtivirren aikana ja huomasin siis ehtoollisen asetussanojen kohdalla, etten voi tyhjää lautasta siunata. Leivät tuli kyllä siunattua sitten astiassaan, mutta pappi ei kyllä ollut täysin mukana ehtoollisrukouksessa, kun mietin, missä kohtaa leivät lautaselle laitan. Ehkäpä tämä ei muille kirkkoon näkynyt, mutta alttarilla tunne on kauhea. Leivät päätyivät lautasille ennen ehtoolliskutsua, eikä tämä ollut suuri ongelma, mutta joutui huomaamaan, ettei rutiini ole vielä valmis, kun pienetkin mutkat matkassa saavat paletin sekaisin.
Onneksi siis sakramentti on pätevä, vaikka toimittajana on tällaisia tavallisia virheitä tekeviä ihmisiä. Onneksi sakramentin salaisuus ja voima on suuremmissa käsissä.
Kesken jumalanpalveluksen alkoi sitten mikki pätkiä. Täsmällisemmin sanottuna esirukouksen aikana, ja loppujen lopuksi laitoin mikin pois päältä ja luin esirukouksen kovaan ääneen toivoen, että se kuuluu (kirkkomme ei ole ihan pieni). Kolehtivirren aikana kävin sakastin puolella selvittelemässä suntion kanssa mikin tilaa ja otin varmuuden vuoksi käsimikin mukaan. Loput jumalanpalveluksesta jouduinkin sitten toimittamaan käsimikin kanssa, kun "taskumikki" vaan pätki.
Mikkiepisodi sotki ajatuksiani niin, että unohdin kattaa ehtoollisvälineet kolehtivirren aikana ja huomasin siis ehtoollisen asetussanojen kohdalla, etten voi tyhjää lautasta siunata. Leivät tuli kyllä siunattua sitten astiassaan, mutta pappi ei kyllä ollut täysin mukana ehtoollisrukouksessa, kun mietin, missä kohtaa leivät lautaselle laitan. Ehkäpä tämä ei muille kirkkoon näkynyt, mutta alttarilla tunne on kauhea. Leivät päätyivät lautasille ennen ehtoolliskutsua, eikä tämä ollut suuri ongelma, mutta joutui huomaamaan, ettei rutiini ole vielä valmis, kun pienetkin mutkat matkassa saavat paletin sekaisin.
Onneksi siis sakramentti on pätevä, vaikka toimittajana on tällaisia tavallisia virheitä tekeviä ihmisiä. Onneksi sakramentin salaisuus ja voima on suuremmissa käsissä.
Kommentit