Mark. 4: 35-41
Samana päivänä illan tultua Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Nyt lähdemme vastarannalle."

Opetuslapset lähettivät väen pois ja nousivat veneeseen, jossa Jeesus jo istui. Muitakin veneitä lähti hänen mukaansa. Äkkiä nousi kova myrskytuuli ja aallot löivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään. Mutta Jeesus vain nukkui veneen perässä nojaten päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: "Opettaja, etkö näe, me hukumme!" Silloin hän nousi, nuhteli tuulta ja käski merta: "Vaikene, ole hiljaa!" Tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. Jeesus sanoi heille: "Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?" Silloin suuri pelko valtasi heidät ja he kyselivät toisiltaan: "Mikä mies tämä oikein on? Häntähän tottelevat tuuli ja aallotkin."

Raamatussa kerrotaan kansasta, joka oli jakautunut kahtia. Nuo kaksi kansanosaa elivät erossa toisistaan vaikka ne olivat yksi kansa. Juudan heimo ja siihen liittyneet heimot asuivat etelässä ja Joosefin heimoon liittyneet heimot pohjoisessa. Heimojen yhteys oli rikkoontunut, ja se aiheutti vihamielisyyttä niiden välille.

Silloin profeetta Hesekiel sai Jumalalta tehtävän (Hes. 37: 15-28). Hänen piti auttaa heimojen yhdistämisessä toisiinsa. Se tapahtuisi havainnollisella tavalla. Profeetan piti ottaa sauva, joka edusti eteläisiä heimoja ja kirjoittaa siihen: "Juuda ja häneen liittyneet heimot." Pohjoisten heimojen sauvaan hänen piti kirjoittaa: "Joosef ja häneen liittyneet heimot." Sen jälkeen profeetan piti liittää nämä sauvat yhteen, nostaa ne kaikkien nähtäväksi ja sanoa: "Näin sanoo Jumala: Minä teen näistä heimoista yhden kansan. Minä pyyhin pois heidän rikkomuksensa ja heistä tulee minun kansani."

Jälleen olemme saaneet uutisissa kuulla Gazan alueen ja Israelin taisteluista. Pyhällä maalla käydään taisteluita ja sotia, jotka vaarantavat siviileidenkin hengen. Eikä tarvitse mennä niinkään kauas nähdäkseen ihmisiä, jotka ovat vihoissa keskenään, ja satuttavat toisiaan. Jumalan tahto on, että me ihmiset eläisimme yhdessä toinen toistemme kanssa rauhassa, sovussa ja yhteistyössä. Ei vain muinaiset israelilaiset, Juudan ja Joosefin heimot, vaan me kaikki.

Jos tänään joku ottaisi sinua edustavan sauvan ja kirjoittaisi siihen sinun nimesi, kenen nimen haluaisit kirjoittaa siihen sauvaan, joka liitettäisiin sinun sauvaasi? Tänään rukoilemme, että Jumala johdattaisi meidät yhteen ja antaisi meille viisautta sovinnontekoon.

Evankeliumitekstissä Jeesus teki yhden tunnetuista ihmeistään. Hän tyynnytti myrskyn ja pelasti veneessä olevat opetuslapsensa ja muun kansan toisissa veneissä. Jo ennen evankeliumeja kerrottiin ihmekertomuksia profeetoista, jotka tyynnyttivät vesiä tai jopa ei- juutalaisista, jotka paransivat sairaita tai herättivät kuolleita. Näissä ihmekertomuksissa oli usein juoni, joka toistui kertomuksesta toiseen. Ensin esiteltiin ihmeentekijä, avun tarpeessa olevat ja vastustajat. Tuon jälkeen kuvattiin kärsimysten määrää, sairauden pituutta tai sen ankaruutta sekä esiteltiin lääkäreiden epäonnistuneet parannusyritykset. Kertomuksen edetessä kerrottiin itse ihmeestä ja kuvattiin mahdollisesti sen vaikeutta. Viimeisenä kuvattiin jotakin todistetta ihmeestä ja ylistettiin ihmeentekijää.

Evankeliumien ihmekertomukset poikkeavat aikaisemmista ja tavanomaisista ihmetarinoista. Jeesuksen ei kerrota tehneen ihmeitä rangaistakseen, eikä jumalallisia ilmestymisiä juurikaan ihmeissä esiinny. Myöskään kertomusten taustat eivät ole hellenistisissä kertomuksissa kuten vanhojen ihmekertomusten.

Jeesuksen ihmeteot kuvataan evankeliumeissa usein liikoja korostamatta. Enemmän kiinnitetään huomiota apua tarvitsevan uskoon, joka näkyy Jeesuksen luo pääsemisen vaikeudessa ja halussa voittaa vaikeudet. Evankeliumit kiinnittävät huomiota uskoon, eivät vain toivoon tai rakkauteen kuten antiikin kertomukset.

Evankeliumeissa ei ylistetä Jeesusta ihmeteon jälkeen vaan se korvataan usein maininnalla ihmisten ihmettelystä tai Jeesusta koskevista mielipiteistä. Ylistystä vältetään, koska Jeesus tulee uskontunnustuksen kohteeksi vasta ristiinnaulitsemisensa jälkeen. Jeesuksen ihmeteot olivat kuitenkin todisteita siitä salaisuudesta, mikä Hänen arvovaltansa ja ihmeidensä takana oli. Toisaalta olisi voinut olla kohtalokasta, jos evankeliumit olisivat liiaksi todistelleet ihmeitä antiikin kertomusten tavoin. Näin usko ei olisi saanut sijaa kertomuksissa. Todistelu olisi voinut olla kuolinisku uskolle samalla tavoin, kuin aidolle rakkaudelle on kohtalokasta se, jos alkaa hankkia todisteita kumppaninsa rakkaudesta.

Meidän ajassamme ihmeiden erottaminen yliluonnollisiksi tapahtumiksi on vaikeaa. Luonnontieteilijä on valmis hyväksymään asian, jolle on luonnossa edes äärimmäisen pieni todennäköisyys, kunhan hän osaa selittää sen. Toisaalta emme voi sanoa, että ihmeen täytyisi olla aina harvinainen tapahtuma, ihmeestä tekee ihmeen se, että Jumala puhuu meille sen kautta. Tällöin onkin yhden tekevää, onko ihme tapahtunut luonnollisten vai yliluonnollisten keinojen kautta.

Pienikin asia voi olla sellainen, joka puhuttelee ja kertoo jollekin Jumalan olemassaolosta. Meidän tulisi avata silmämme ja nähdä kiireemme keskellä ympärillämme nuo pienet ja suuret ihmeet. Ihme voi löytyä lapsen hymystä, naapurin auttamisesta, tai siitä tutusta terveyskeskuslääkäristä. Ihmeet eivät aina ole erityisiä muille, mutta tärkeintä onkin, että ihme voi synnyttää uskon ja luottamuksen Jumalaan.

Tänään vietämme kristittyjen yhteyden rukouspäivää, rukoilemme, että osaisimme olla ihmeidentekijöinä toinen toisillemme lähellä ja kaukana. Me ihmiset olemme kovin erilaisia. Olemme sitä luonteiltamme, lahjoiltamme, kotitaustoiltamme, ulkonäöltämme. Sekin on ihmeellistä. Jokainen meistä voi tehdä työtä sillä paikalla, joka hänelle on annettu. Jokainen voi tehdä ihmeitä tai ainakin olla hyödyksi juuri omien lahjojensa kautta. Erilaisuus saattaa herättää kateutta ja joskus pelottaakin, vaikka tarkemmin ajatellessamme ymmärrämme, että erilaisuus merkitsee rikkautta. Ilman sitä elämä ei menisi eteenpäin vaan pysähtyisi ja jähmettyisi. Erilaisuuden sietämisen ja hyväksymisen eteen joudumme jatkuvasti tekemään työtä ja ylittämään itsessämme olevia esteitä.

Tänäänkin kirkossa me jokainen olemme erilaisia, mutta kaikki tarvitsemme toisiamme: heikommat vahvempia ja vahvemmat heikompia. Eihän yhteiskuntakaan toimisi ilman eri ammatinharjoittajia ja erilaisia ihmisiä. Kristittyjen ykseyden rukousviikko muistuttaa, että Jumalan luomina ja hänen rakastaminaan meillä kaikilla on samat lähtökohdat. Vapahtajamme Jeesus on vahvistanut tämän rakkauden.

Tarkkaan ajateltuna onkin olemassa vain yksi ihme. Se on Jumalan läsnäolo meidän elämässämme ja Hänen pelastava rakkautensa meitä kohtaan. Jumalan läsnäolo on sitä, että saamme kuulla Jumalan tahdon elämässämme, mikäli vain sitä suostumme kuuntelemaan. Välillä vain olemme niin jääräpäisiä, ettemme suostu uskomaan Jumalan toimia elämässämme. Me emme ole itse nähneet Jeesuksen ajan ihmeitä, mutta meitä varten on kirjoitettu evankeliumit, joiden kirjoittajat uskoivat siihen mitä ei voi todistaa todeksi. Onneksi Jumalalla on meitäkin kaikkein jääräpäisimpiä varten olemassa keinonsa. Hän osaa kyllä pysäyttää meidät niin, että kuuntelisimme häntä ihmeessä. Jumala puhuttelee ihmisiä tänäkin päivänä ja haastaa meidät uskomaan.

Vaikka uskomme olisi välillä heikkoa ja horjahtelevaa, se kelpaa Jumalalle ja Hän haluaa sitä vahvistaa. Nouskaamme siis jokainen tunnustamaan uskomme sillä voimalla, joka meillä tänään uskoon on…