Luuk. 13: 1-5

Juuri siihen aikaan Jeesuksen luo tuli ihmisiä, jotka kertoivat Pilatuksen surmauttaneen uhraamaan tulleita galilealaisia, niin että heidän verensä oli sekoittunut uhrieläinten vereen. Jeesus sanoi siihen: "Luuletteko, että he olivat suurempia syntisiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska saivat tuollaisen lopun? Eivät suinkaan - samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny. Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun Siloan torni sortui heidän päälleen? Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut  jerusalemilaiset? Eivät suinkaan - yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny."

 

Saarnavirsi 513

 

Leirin ensimmäisessä hartaudessa esitin teille rippikoululaisille toivomuksen, että rippileiristämme tulisi niin turvallinen, että voisimme riisua kaikki turhat roolimme ja näyttäytyä toisillemme sellaisina kuin oikeasti olemme. Aina ei ole helppoa näyttää toiselle sisintään, eikä itseäänkään ole aina helppoa katsoa sellaisena kuin on.

 

Kuitenkin, täytyy voida olla oma itsensä, jos haluaa luoda pitempiä ystävyyssuhteita. Silloin on katsottava itseäänkin ihan kokonaan. Tällainen olen ollut. Tällainen olen nyt. Yhä kesken. Yhä rikkimenevä. Yhä liian kiireinen omilta asioiltani tapaamaan ystävää, näkemään ihmistä.

Kuulostaako tutulta? Silloin tällöin jokin elämässämme muistuttaa niistä asioista, jotka pitäisimme mieluummin piilossa ja unohduksissa, poissa silmistä, poissa mielestä. Yhtäkkiä näemmekin nuo asiat elämässämme. Silloin huomaakin olevansa pettynyt itseensä ja elämäänsä. Juuri silloin, kun kaiken piti olla hyvin.

 

Ja kuitenkin, juuri meille, rikkinäisille ja langenneille Raamatussa sanotaan: "Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa. Älkää tuomitko." Tässä on tämän sunnuntain sanoma. Vaikka tekee pahaa katsoa itseään keskeneräisenä, meillä on lupa ja jopa velvollisuus siihen. Jumala on ottanut meidät lapsekseen kasteessa ja Hän rakastaa meitä vaikka olemme rikkinäisiä.

 

Tämän päivän evankeliumissa kerrotaan tapauksesta, jossa Pilatus oli surmauttanut galilealaisia. Luukas on ainoa evankelistoista, joka tuo esiin kyseisen tilanteen. Muista lähteistä ei löydy vastaavaa tapausta, mutta historiallisten seikkojen ja Pilatuksen käyttäytymistapojen valossa tapaus on helppo uskoa historiallisesti todeksi. Suurimpien juhlien aikaan maallikot saivat auttaa uhrien kanssa, ja oli hyvinkin mahdollista, että galilealaiset olivat rikkoneet Rooman lakia pyhiinvaellusmatkalla temppeliin. Rooman lakia vastaan tehdyt rikkomukset saattoivat olla syynä siihen, että heidät oli surmattu temppelissä.

 

Jeesus ei kuitenkaan tuomitse Pilatusta, vaan kertoo tapahtumasta vertauksen, joka laittaa kansan miettimään heidän omaa käytöstään. Juutalaisuudessa on vanhastaan ajateltu, että onnettomuus on rangaistusta omista tai suvun synneistä. Jeesus kääntää tämän ajatuksen aivan uudenlaiseen muotoon. Jeesus ei tuomitse mitään osapuolta vaan muuttaa tapauksen varoitukseksi kaikille kuulijoille. Jeesus kääntää kuulijoiden ajatukset yksittäisistä onnettomuuksista syntiin ja syyllisyyteen yleensä. Onnettomuuksissa olleet eivät olleet sen huonompia kuin muutkaan, synti ei ollut syy onnettomuuksiin. Jeesus herättelee kansaa miettimään omaa syyllisyyttään. 

 

 Tässä Jeesuksen opetuksessa on yhtymäkohta nykypäivään ja sunnuntain aiheeseen. Monesti on helpompaa huomata toisen heikkoudet kuin omansa. Ja kuinka usein onkaan helpompaa tuomita kuin armahtaa toista, osoittaa sormella toisen ihmisen heikkoihin kohtiin, huomauttaa roskasta silmässä tai penkoa toisen ihmisen salaisuuksia! Mutta kenellä meistä on siihen varaa? Omassa silmässämme on isompi roska, omassa sisimmässämme on kipeitä salaisuuksia. Kukaan meistä ei ole virheetön, vaan jokainen tarvitsee Jumalan armoa. Tuomitseminen ei ole kuitenkaan oikea tapa suhtautua toiseen ihmiseen, vaan meitä kehotetaan rakastamaan.

 

Rippikoulussa opimme, että syntiä ei tehdä vain Jumalaa vastaan vaan myös lähimmäistä ja itseämme kohtaan. Synti ei aina ole edes tekoja vaan myös ajatuksia ja tekemättä jättämisiä. Enemmän minun syntini satuttavat minun lähimmäisiäni, kuin Jumalaa. Ei se, että riitelen ja riehun välttämättä hetkauta Jumalaa, mutta lähimpiäni ja itseäni se voi satuttaa.

 

Ja silti, vaikka synnin seurauksena kääntyisimme pois Jumalasta ja lähimmäisestä ja satuttaisimme itseämme, Jumala ei lakkaa kutsumasta meitä luokseen. Hän kestää meidän syyllisyytemme ja rikkinäisyytemme. Itse asiassa Hän on kaikkein lähimpänä niitä, jotka ovat keskeneräisiä.

 

Meidän Jumalamme ei ole kostonhimoinen, Hän ei halua kostaa meille syntejämme. Kärsimyksen ongelma ei koskaan ratkea täysin meille, koska Jumala on salattu. Mutta Jeesuksen kärsimystiessä näemme sen, millainen Jumalamme on, Hän on läsnä silloinkin, kun kärsimme. Hän on lähellä siinä, mikä elämässämme on tuskallista, heikkoa ja rikkinäistä. Hän on lähellämme aina ja koskettaa parantaen pienissä arkipäivän asioissa, joissa voimme kohdata pyhyyden.

 

Tässä onkin se maailman suurin rakkaus. Jumalan lapseksi kelpaa kuka tahansa. Ei vaadita täydellisyyttä tai virheettömyyttä. Jumalan lapsi saa mennä rikki, saa epäonnistua. Saa tunnustaa sen kaiken, minkä pitäisi mieluummin piilossa muiden silmiltä. Ja mikä parasta: saa sen anteeksi.

 

Jeesus sovitti kaikki syntimme. Jumala antaa anteeksi sille, joka katuu, joka näkee keskeneräisyytensä. Vaikka itse helposti tuomitsemmekin itsemme, Isämme armahtaa.

Teidät konfirmoitavat on lapsena kastettu Jumalan lapsiksi. Teitä koskevat kaikki nämä lupaukset, joista puhuin. Jumala on luonut meistä jokaisen ja sietää heikkouttamme. Heikkoudessammekin olemme Jumalan silmissä kauniita ja arvokkaita. Siksi me saamme olla Hänen hoidossaan. Tänään vastaatte siihen kysymykseen, josta rippikoulussa puhuimme: tahdotteko näyttää sen uskon, johon teidät on kastettu, elämässänne todeksi.

Vanhemmat ja kummit ovat teidän tukenanne siinä ja saatte luottaa, että saatte apua tuohon tehtävään Jumalalta.

 

Teille kummit, vanhemmat ja isovanhemmat on uskottu tärkeä tehtävä nuoren tukemisessa. Vaikka oma usko tuntuisi riittämättömältä ja rukoustaidot olisivat ruosteessa, saatte olla huoletta. Jumala on luvannut kuulla sydänten pienimmätkin huokaukset. Jumala lähettää enkelinsä varjelemaan nuorta. Kuitenkin elämässä tulee tilanteita, jolloin nuori tarvitsee teitä kipeämmin kuin koskaan. Olkaa silloin olkapäänä ja kuuntelijana, se on teidän tehtävänne nuoren kasvun tukemisessa. Nuoret ovat nyt haavoittuvimmillaan ja tarvitsevat tukea ja rohkaisua. Näyttäkää nuorille rakkautenne ja kertokaa heille, että he ovat suuria ihmeitä, Jumalan silmissä.

 

Teille nuoret on kasteessa piirretty ristinmerkki otsaan ja rintaan todistukseksi siitä että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut opetuslapsekseen. Jeesuksen seuraajan tie ei ole helppo, eikä sen ole tarkoituskaan olla. Myöskään kaikkien Raamatun kohtien kuuleminen ei ole aina helppoa. Mutta Jeesuksen seuraaminen on kulkemisen arvoista ja sillä tiellä Jumala johdattaa ja kantaa meitä, silloin kun itse eksymme ja uuvumme.