Joh. 7: 40–52

Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: »Tämän täytyy olla se profeetta.» Toiset sanoivat: »Hän on Messias.» Mutta toiset epäilivät: »Ei kai Messias Galileasta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.» Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä. Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi.
    Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: »Miksi ette tuoneet häntä?» Miehet vastasivat: »Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.» Silloin fariseukset sanoivat: »Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään - kirottuja kaikki!» Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: »Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.» Mutta toiset sanoivat hänelle: »Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa.»

SAARNA

Kuka Jeesus oikein on? Jos kysyisin tänään teiltä kirkossa istuvilta jokaiselta tämän kysymyksen, saisin varmasti yhtä monta vastausta kuin on vastaajiakin. Varmasti vastauksissa olisi paljon yhteistä, mutta myös eroavaisuuksia.

 

Yhdelle Jeesus on ihminen, joka on vaikuttanut ihmisiin, innoittanut taiteilijoita ja antanut monta laulun aihetta. Toinen ajattelee Jeesuksen olleen ensimmäinen köyhien ja heikkojen puolustaja, Jeesus oli siis sorrettujen vapauttaja. Kolmas uskoo Jeesukseen lapsenuskoisesti Hyvänä Paimenena niin kuin pyhäkoulussa silloin lapsena opetettiin.

 

Vastauksien kirjosta voitaisiin todeta, että Jeesuksesta on meilläkin kristityillä monia käsityksiä. Jeesus on valtavan moniulotteinen hahmo, joka koskettaa ihmisen sisintä monin tavoin. Voisimme varmasti olla yhtä mieltä siitä, että muiden näkemyksiä on hyvä kunnioittaen kuunnella, vaikkei jakaisi samaa kokemusta kuin vierustoveri.

 

Jeesus on historiallinen henkilö, Hän on elänyt ihan tieteen keinoinkin todistetusti. Se, onko Jeesus Jumalan poika, on sitten uskon asia. Katekismus sanoo, että ”Jeesus Kristus on todellinen Jumala ja todellinen ihminen. Jumalan ainoana Poikana hän on erilainen kuin muut uskonnolliset opettajat.” Jeesus oli kyllä aikansa radikaali, köyhien ja sorrettujen puolustaja. Toisaalta Hän oli lapsirakas, viisas opettaja, mutta erityisesti me kristityt uskomme, että Hän oli Jumalan poika ja ihminen. Toiselle Hän on rakas vapahtaja, toiselle hippimäinen uudistaja.  Monet muiden uskontojen edustajatkin saattavat hyväksyä Jeesuksen opetukset hyvinä eettisinä ohjeina, vaikkeivät Hänen pyhyyteensä uskoisikaan.

Jo elinaikanaan Jeesus aiheutti hämmästystä ja riitaakin ympärillään. Niin kauan kuin ihmisten luonto on turmeltunut ja syntinen, niin kauan Jeesuksesta ollaan eri mieltä ja kiistellään. Toki Hän oli persoona, joka herättää erilaisia tunteita, mutta ei ole ihmisen asia määritellä Jeesusta, joka oli Jumalan poika. Syy kiistoihin on aina ihmisissä, eikä Jeesuksessa itsessään.

Päivän evankeliumitekstissä keskustellaan kuka Jeesus oikein on. Toiset ajattelevat Hänen olevan profeetta, jonka tuleminen on luvattu ennen Messiaan syntymää, toiset olettavat Hänen olevan Messias. Fariseukset suivaantuvat näistä puheista. He sanovat, ettei yksikään hallitusmies tai fariseus ole uskonut Jeesukseen. Häntä seuraa vain tavallinen kansa, joka ei ole tutustunut lakeihin ja antaa eksyttää itseään. Kuitenkin Nikodemos, joka oli aiemmin käynyt Jeesuksen luona ja oli itsekin fariseus sanoo: »Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.»

Se, mitä Jeesus todella oli ja mitä Hän on tehnyt, tulee esille päivän toisessa lukukappaleessa, jossa sanottiin: ”Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa.” Jeesus siis tuli maailmaan ihmiseksi, oli yksi meistä ja sen tähden saattoi kantaa syntimme. Hänen ristinkuolemansa oli sovinto meidän ja Jumalan välillä.

Tämän sovinnon kautta me saamme anteeksi syntimme. Jeesuksen ristinkuoleman kautta meillä on mahdollisuus aina uudelleen kääntyä Jumalan puoleen. Vaikka olisimme olleet vieraantuneita Jumalasta, tehneet vastoin Hänen tahtoaan, Häntä ja muita ihmisiä kohtaan ja olleet Jumalalle vihamielisiä, Hän on silti tehnyt meidän kanssamme sovinnon. Jeesus kuoli, jotta Jumala näkisi meidät puhtaina ja pyhinä ja moitteettomina. Paavali sanoo, että meidän on vain ”pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa.”

Paavalin ohje on helpommin sanottu kuin tehty. Meidän kristittyjen ei ole aina helppo uskoa. Kun elämässämme tulee tilanteita, joissa ei tunnu olevan mitään järkeä, saatamme kyseenalaistaa Jumalan toiminnan elämässämme, tai Jumalan olemassaolon ylipäätään. Jumala kestää kuitenkin epäilyksemmekin, ja kutsuu meitä luokseen siitä huolimatta.

Meillä on olemassa toivo ja se on Paavalin mukaan uskon perusta. Usein omat voimamme ovat hyvin vähäiset pysymään tuolla uskon perustalla, ja olisi usein helppo horjahtaa pois uskon lujalta pohjalta. Silti saamme uskoa, että kasteessa meihin istutettu usko ja armo kantavat meitä, palauttavat meidät uskon perustalle, ja antavat toivon kipinän uudelleen, kun vain sitä Jumalalta nöyrin mielin pyydämme.

 

Jumala ei jätä meitä yksin niinä epäilyksen tai horjahduksenkaan hetkinä. Pimeydenkin keskellä Hän kulkee yhä kanssamme. Pyytämättäkin Hän on läsnä koko elämässämme. Hän on läsnä onnistumisiamme kysymättä tai aiempaa kanssakäymistä hänen kanssaan vaatimatta. Hän ei kysy syntejämme tai ansioitamme. Hän sulkee meidät syliinsä ja pitää meistä huolen silloinkin, kun palaamme harhateiltä ääni huutamisesta käheänä ja jalat kivikoista verillä. Hän lohduttaa meitä ja vastaa huutoomme. Vain olemassa oleva ja rakastava Jumala voi auttaa meitä silloin, kun kukaan muu ei voi. Vain se on oleellista ja tärkeää.