Evankeliumi: Mark. 3:13-19

Jeesus nousi vuorelle. Hän käski luokseen ne, jotka hän oli valinnut, ja he lähtivät hänen mukaansa. Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä: Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boanerges - se merkitsee: ukkosenjylinän pojat - sekä Andreas, Filippus ja Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama joka kavalsi hänet.

Saarna

Tutkimattomat ovat Herran tiet, sanotaan. Tämän Paavali sai kokea elämässään selkeästi. Hän oli kova kristittyjen vainoaja, hurskas juutalainen, joka luuli täyttävänsä velvollisuutensa vainoamalla kristittyjä. Kuitenkin kuulimme tänään Raamatun tekstin, jossa Paavali saa itse kokea Jeesuksen ilmestymisen, ja alkaa toimia kristittynä.

 

Paavali kutsuttiin Kristuksen seuraajaksi vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Hän ei kuulunut alkuperäisiin kahteentoista opetuslapseen, mutta sai silti alkukirkossa merkittävän aseman julistajana ja evankelistana sekä jopa seurakunnan johtohahmona.

 

Päivän evankeliumi puhuu opetuslasten kutsumisesta. Eri evankeliumeissa opetuslasten nimilistat poikkeavat hieman toisistaan, mutta kuitenkin selvästi on sanottu, että Jeesus valitsi lähipiiriinsä kaksitoista miestä, joita kutsuttiin myöhemmin apostoleiksi. Jeesus ei valinnut hurskaimpia ja oppineimpia, vaan tavallisia työmiehiä, tavallisia ihmisiä. Jeesus tiesi, että Hänen maan päällinen matkansa tulisi päättymään kuolemaan ja paluuseen Isän luo. Siksi tarvittiin seuraajia, jotka levittäisivät sanomaa ja johtaisivat seurakuntaa Hänen kuoltuaan.

 

Moni meistä on varmasti käynyt jossakin haastattelussa, työpaikkaa tai opiskelupaikkaa varten. Jokainen osaa ainakin kuvitella tilanteen, jossa täytyy yrittää antaa itsestään mahdollisimman hyvä kuva tullakseen valituksi monien muiden joukosta. Jeesus teki valintansa toisella tavalla. Hän ei kysellyt johtamistaitoja eikä ansioluetteloita. Hän valitsi köyhiä, kavaltajia, epäilijöitä ja kiivaita ihmisiä. Jokainen opetuslapsista oli omanlaisensa ja joukko oli täynnä erilaisia ihmisiä.

 

Jeesus oli jo aikaisemmin kutsunut jokaisen näistä kahdestatoista yksityisesti mukaansa. Silloin tuo kutsu oli ollut yksinkertainen: Seuraa minua. Nyt kaikista niistä, jotka Jeesuksen kutsun mukaan olivat lähteneet häntä seuraamaan, Hän valitsi kaksitoista miestä erityiseen tehtävään. Kysymys ei ollut enää vain seuraamisesta, vaan myös lähettämisestä ja tehtävään valtuuttamisesta.

 

Opetuslasten tuli kulkea Jeesuksen mukana, jotta he kuulivat ja näkivät Hänen tekonsa ja opetuksensa. He näkivät ja kokivat Jeesuksen elämän lähempää kuin kukaan muu. Jeesusta lähellä eläen heidän tuli tallettaa muistiinsa Jeesuksen elämä, opetus ja toiminta. Heille Jeesus erityisesti opetti, kuka hän on ja mikä on hänen suhteensa Isään, joka hänet lähetti maailmaan. Kuitenkaan opetuslapset eivät ymmärtäneet tehtäväänsä vielä Jeesuksen eläessä. Vasta Hänen kuoltuaan he alkoivat todella käsittää, että heidän tuli kertoa viestiä eteenpäin. Juuri opetuslapsille Jeesus ensimmäisenä antoi lähetys- ja kastekäskyn, joka edelleenkin opetellaan rippikoulussa ulkoa. "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa".

 

Edelleenkin tuo käsky koskee meitä kristittyjä. Jokainen tänään konfirmoitavista on tämän käskyn tuloksena kastettu. Kasteessa meidät otetaan Jumalan lapsiksi ja seurakunnan jäseniksi. Kasteessa saamme kutsun myös Jeesuksen seuraajiksi. Sen vuoksi tuo käsky on annettu meille kaikille. Kaikista ei voi eikä tarvitsekaan tulla lähetystyöntekijöitä, saarnaajia, diakoneja tai pappeja. Mutta jokaisen kristityn tulee omalla paikallaan edistää evankeliumin viemistä kaikkeen maailmaan.

 

Samalla tavalla kuin ensimmäisissä opetuslapsissa oli ihan tavallisia ihmisiä, jotka olivat keskenään erilaisia, samalla tavalla myös meillä on jokaisella oma paikkamme seurakunnassa. Raamatussa on vertaus, jossa seurakuntaa verrataan ihmisruumiiseen. Kristus on sen pää ja seurakuntalaiset ovat muut ruumiinjäsenet. Samalla tavalla kuin yhteiskunnassa tarvitaan monien ammattien harjoittajia, samalla tavalla myös seurakunta tarvitsee erilaisia jäseniä ja työntekijöitä. Seurakuntana olemme vastuussa meille annetun tehtävän täyttämisessä.

 

Kuitenkin meille on luvattu, että saamme toimia seurakunnassa juuri sellaisina kuin olemme. Meillä on kaikilla erilaisia lahjoja, yksi osaa piirtää, toinen laulaa, kolmas on hyvä matematiikassa. Jokaisella meillä on kuitenkin tietyt erityispiirteemme, joita tarvitaan yhteisön toimimisessa. Toiset lähtevät lähetystyöhön, jossa sielläkin tarvitaan monen alan taitajia, ja toiset voivat tukea heidän työtään kolehdein, talkoin ja rukouksin täältä kotimaasta.

 

Jeesus kehottaa meitä Raamatussa rakastamaan lähimmäisiämme ja toimimaan toistemme hyväksi. Silloin lahjamme ovat oikeassa käytössä, kun ne saavat aikaan jotakin hyvää ympärillämme.

 

Teidät konfirmoitavat on lapsena kastettu Jumalan lapsiksi. Jumala on luonut meistä jokaisen. Olemme Jumalan silmissä kauniita ja arvokkaita. Siksi me saamme olla Hänen hoidossaan. Tänään vastaatte siihen kysymykseen, josta rippikoulussa puhuimme: tahdotteko näyttää sen uskon, johon teidät on kastettu, elämässänne todeksi. Vanhemmat ja kummit ovat teidän tukenanne siinä ja saatte luottaa, että saatte apua tuohon tehtävään Jumalalta.

 

Teille kummit, vanhemmat ja isovanhemmat on uskottu tärkeä tehtävä nuoren tukemisessa. Vaikka oma usko tuntuisi riittämättömältä ja rukoustaidot olisivat ruosteessa, saatte olla huoletta. Jumala on luvannut kuulla sydänten pienimmätkin huokaukset. Jumala lähettää enkelinsä varjelemaan nuorta. Kuitenkin elämässä tulee tilanteita, jolloin nuori tarvitsee teitä kipeämmin kuin koskaan. Olkaa silloin olkapäänä ja kuuntelijana, se on teidän tehtävänne nuoren kasvun tukemisessa. Nuoret ovat nyt haavoittuvimmillaan ja tarvitsevat tukea ja rohkaisua. Näyttäkää nuorille rakkautenne ja kertokaa heille, että he ovat suuria ihmeitä, Jumalan silmissä.

 

Teille nuoret on kasteessa piirretty ristinmerkki otsaan ja rintaan todistukseksi siitä että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut opetuslapsekseen. Jeesuksen seuraajan tie ei ole helppo, eikä sen ole tarkoituskaan olla. Myöskään kaikkien Raamatun kohtien kuuleminen ei ole aina helppoa. Mutta Jeesuksen seuraaminen on kulkemisen arvoista. Emme tiedä mitä Jumala on meidän varallemme suunnitellut, mutta saamme luottaa, että Jumala tietää parhaiten ja Jeesuksen viitoittamalla tiellä Hän johdattaa ja kantaa meitä, silloin kun itse eksymme ja uuvumme.

 

Huom. Olen viime sunnuntain jälkeen vaihtanut työpaikkaa toiseen kaupunkiin, siksi saarnassa on samoja osia, kuin edellissunnuntain saarnassa, samoja kuulijoita tuskin kovin montaa ainakaan oli. Lisäksi itselle muistiin, että saarna on tehty leirillä.