Evankeliumi: Mark. 16:1-8

Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen. Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua he lähtivät haudalle. Matkalla he puhuivat keskenään: »Kuka auttaisi meitä ja vierittäisi kiven hautakammion ovelta?» Mutta tultuaan paikalle he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois; se oli hyvin suuri kivi.
Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli yllään valkoiset vaatteet. He säikähtivät. Mutta nuorukainen sanoi: »Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: 'Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.'»
Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.

 
Saarna
Jeesuksen kuolema oli häpeällisin mahdollinen ja tuskainen. Ristille naulittiin ryöväreitä ja pahantekijöitä. Jeesus tuli ihmiseksi, jotta me saisimme elää. Jeesus tuli voittamaan kuoleman meidän syntiemme tähden. Meidän tähtemme Hänet ristiinnaulittiin. Jokainen meistä olisi voinut olla Juudas, joka kavalsi ystävänsä kolmestakymmenestä hopearahasta, jokainen meistä olisi voinut olla Pietari, joka kielsi Jeesuksen, ettei olisi itse joutunut kärsimään. Jokainen meistä on siinä ihmisjoukossa, joka huutaa ”RISTIINNAULITSE, RISTIINNAULITSE, Vapauta Barabbas” Jokainen meistä on syyllinen naulanjälkiin Jeesuksen ruumiissa ja Hänen tuskan kyyneliinsä.

Yksikään meistä ei ole Raamatun kavaltajia, kieltäjiä tai syntisiä parempi, kuulumme kaikki samaan joukkoon. Se, joka luulee olevansa parempi ja muita ylempänä saa katsoa itseään peiliin. Kaikki sodat maailmassa, juutalaisvainot sekä terrorismi, ovat saaneet alkunsa ihmisistä, jotka pitävät itseään muita arvokkaampina tai parempina. Vain oman kansansa tai itsensä ylentäminen muiden yläpuolelle saa aikaan joukkosurmia. Me olemme syyllisiä Kristuksen ristin tiehen. Meidän tähtemme luomakunta jälleen hiljeni muistamaan Vapahtajan ristiinnaulitsemista ja suunnatonta vääryyttä, jonka Jeesus koki.

Ja kuitenkin Jeesus kuoli vain meidän tähtemme. Jumalan rakkaus on niin ihmeellistä, ettemme voi koskaan ymmärtää, kuinka syntinen ihminen voi saada osakseen niin äärettömän armon, kuin Jumala on meille antanut. Hän antoi ainoan poikansa ihmiseksi. Jeesus koki ihmisen elämän ja kuoli, jotta me saisimme elää. Risti ei muistuta meitä vain Jeesuksen kuolemasta vaan se on voiton merkki. Tänä yönä tuska ja suru muuttuvat iloksi. Tänä yönä käännämme katseemme kohti tyhjää ristiä. Tänä yönä muistamme Jeesuksen kuoleman, mutta ennen kaikkea käännämme katseemme kohti ylösnousemuksen ihmettä.

Tänä yönä muistamme myös kastettamme. Kasteessa meidät on otettu Jumalan lapsiksi ja kasteen kautta olemme saaneet osallisuuden ylösnousemuksen ihmeeseen. Ennen vanhaan pääsiäinen oli kirkossa kasteen aikaa. Ihmiset olivat saaneet kasteopetusta pääsiäiseen saakka ja pääsiäisenä heidät kastettiin. Kasteesta muistuttavat meitä tänäänkin alttarin ja jumalanpalveluksen toimittajien valkoiset vaatteet. Meidät on pesty puhtaiksi kastevedellä ja kun turvaamme Jumalaan, johon meidät on kastettu, saamme ikuisen elämän.

Kasteessa olemme saaneet uuden elämän. Vanha perisynnin täyttämä ihminen kuolee kasteessa meistä ja me saamme aloittaa elämämme uudelleen puhtaina ja Jumalan armon varassa. Saman uuden elämän toivon saamme jokaisena pääsiäisenä. Kuoleman valta ja haudan kahleet eivät ole este meidän Jumalallemme, Hänelle mahdotonkin on mahdollista. Jeesus on ylösnoussut ja vapauttanut meidät kuoleman vallasta.

Meille luterilaisille tai suomalaisille on helppoa samaistua pitkäperjantain synkkyyteen. Kuoleman ja tuskan maasta saamme kuitenkin pääsiäisenä nousta ilon ja valon maahan. Kuitenkin myös pitkäperjantai on tärkeä. Ilman kuolemaa meillä ei olisi pääsiäisen iloakaan. Pääsiäisen syvin sanoma on nimenomaan tämän yön tapahtumissa. Musta alttari riisutaan ja puetaan valkoisiin. Samalla tavalla Kristuksen kärsimys on ohitse ja pian hauta on tyhjä. Usein pelkäämme ilahtua, säikähdämme ihmettä, kuten evankeliumin naiset. Kuitenkin saamme kulkea naisten kanssa tyhjälle haudalle ja kokea, että kuolema on voitettu. Kristuksen voitto on myös meidän voittomme. Pääsiäisen ilo saa jatkua meidän arjessamme pääsiäisen jälkeenkin ilona ja intona lähimmäisen palveluun.

Olemme tänään tulleet kirkkoon pitkäperjantain tunnelmissa, synkin mielin. Tämän kirkon aikana saamme kuitenkin jättää taakkamme ehtoollispöytään. Armon alttarille saa jättää kaiken sen taakan, mitä olemme paastoajan kantaneet. Tänä yönä Jeesus antaa meille ruumiinsa ja verensä, jotta me saamme syntimme anteeksi. Sinä et ole voinut tehdä mitään niin pahaa, etteikö Hän sinua armahtaisi. Saamme lähteä tänä yönä kirkosta iloisin ja kevein mielin uskoen, että Jeesus on noussut kuolleista ja kuolemallaan voittanut kuoleman. Nyt on aika iloita, nyt on aika laulaa kiitosta. Tämän yön jälkeen hauta on tyhjä, Vapahtajamme on noussut ylös!