Matt. 20: 25-28

Jeesus kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi: "Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta."

SAARNA

Tutussa joululaulussa lauletaan: ” Mäenrinteen alla talo törröttää, joka ikkunalla kaksi kynttilää.” Tänään ulkona kävellessään voi kokea laulun sanojen tunnelman. Monessa kodissa on aamu aloitettu sytyttämällä kaksi adventtikynttilää ja illalla ikkunoihin syttyvät kaksi itsenäisyyspäiväkynttilää.

Kertomuksen mukaan aikoinaan kaksi kynttilää ikkunassa ovat ilmaisseet sotilaille turvallisen etappitalon. Tuolloin vastaanotto oli vieraanvarainen. Vaikka pulaa oli itselläkin, oli noissa taloissa aina tilaa majoittua ja sotilaat saivat syödäkseen. Entisaikaisissa kyläyhteisöissä huolehdittiin toisista ja annettiin omasta, vaikka itselläkin oli pulaa ruuasta ja muista elintarvikkeista.

Suomalaiset ovat olleet vahva ja sitkeä kansa. Yksi syy kestävyyteen on ollut yhteishenki. Näin pieni kansa ei olisi pärjännyt ilman tunnetta siitä, että meillä on koti ja kansa puolustettavanamme. Erään teorian mukaan itsenäisyyspäiväkynttilät kuvastaisivatkin toinen kotia ja toinen katua, tai suuremmassa mittakaavassa isäinmaatamme.

Mutta onko tämä vahva yhteishenki tallella? Vieläkö voimme rehellisesti sanoa, että kaveria ei jätetä? Vieläkö tiedämme milloin naapuri on hädässä ja tarvitsee apuamme? Liian usein nykyään tuntuu, että uraa ja menestystä luodaan keinolla millä hyvänsä. Ei sillä ole väliä mitä kaadan ympäriltäni, kunhan minä olen jonossa ensimmäisenä.

Meillä on vapaa ja itsenäinen Suomi, mutta onko vapautta se, että saa
toteuttaa omaa itseään toisista ihmisistä, yhteisestä edusta tai säännöistä
välittämättä? Auktoriteetit ja säännöt vain häiritsevät vapautta, toisen omaisuutta ei kunnioiteta, toista saa loukata, jos se vain auttaa itseäni kohti päämääriä. Voiko sellaisin keinoin hankittu menestys oikeasti olla tavoittelemisen arvoista?

Silloin kun tavoittelee vain omia etujaan, voi huomata vaikean paikan tullen, ettei ympärillä olekaan ketään kehen turvautua. Kun on katkonut siteensä lähimmäisiin välinpitämättömyydellään, huomaa olevansa yksin. Silloin moni voi miettiä kannattiko tämä kaikki? Olisinko onnellisempi jos tässä olisi joku vierellä, joka välittäisi?

Millaista sitten on vapaus, joka ei loukkaa toisia? Kuinka voi pärjätä ellei muita tönimällä ja sortamalla? Evankeliumitekstissä Jeesus opettaa meitä tässä asiassa. Hän sanoo, etteivät kristityt saa etsiä menestystään hallitsijoiden tavoin halliten ja muihin valtaansa käyttäen. Se, joka haluaa tulla suureksi, olkoon muiden palvelija. Jeesus itse on antanut meille esimerkin toiminnallaan. Hän ei tullut kuninkaiden tavoin suurin elkein, vaan ratsasti aasilla, söi köyhien kanssa ja Hänen elämänsä päättyi häpeälliseen kuolemaan.

Vapahtajamme pyytää meitä ottamaan todesta sen, ettemme pärjää yksin.
Tarvitsemme hänen rakkauttaan ja huolenpitoaan. Sillä tavoin voimme vapautua itsekkyydestä ja toisten asettamien vaatimusten paineesta. Jeesus tahtoo vapauttaa meidät olemaan se ihminen, miksi Jumala meidät on luonut. Vapautettuina taakoista voimme kantaa vastuumme omasta elämästämme ja ottaa paikkamme muiden parissa. Vapaina voimme rakentaa oman kansamme ja koko maailman parasta.

Tätä maata ei voida rakentaa muuten kuin yhteistyöllä. Siihen tarvitaan jokaisen panosta. Mutta maata ei rakenneta myöskään pelkästään ihmisvoimin. Tästä esimerkkinä on Raamatun Baabelin torni. Ihmiset yrittivät tulla toimeen omillaan, rakentaa korkean tornin ja tulla siten Jumalan vertaiseksi, mutta saivatkin kokea Jumalan rangaistuksen. Tarvitsemme myös siunausta maallemme.

Tuota siunausta pyydämme tänään tässä jumalanpalveluksessa, mutta se ei riitä. Olemme saaneet niin paljon hyvää, että meidän tulisi kiittää ja pyytää Jumalalta apua kaikkeen elämässämme. Voisimme muistaa useammin kuinka hyvin meillä asiat onkaan. Itsenäisyyspäivä on hyvä muistutus siitä, mutta rukous saisi jatkua arjessammekin. Nuo kynttilät, joita tänään sytytetään kuvaavat myös rukoustamme. Ne kertovat Kristuksen läsnäolosta ja rukouksesta maamme ja kansamme puolesta.

Me olemme saaneet elää rauhassa itsenäisessä Suomessa jo jonkin aikaa, saamme kiittää sukupolvia, jotka ovat tehneet työtään maamme eteen. Kuitenkaan kaikkialla asiat eivät ole niin hyvin kuin meillä. Itsenäisyydestä ja vapaudesta taistellaan joissakin maissa tänäkin päivänä. Monessa maassa rauha ei ole koskaan täydellinen, aina on pelättävä pommi-iskuja tai terroritekoja. Yhteisöllisyys ei koske vain pientä maatamme, vaan Raamattu kehottaa meitä palvelemaan kaikkia ihmisiä. Kristittyinä voimme rukoilla muiden kansojen puolesta ja auttaa niissä kärsiviä ihmisiä. Jeesus kehottaa meitä palvelemaan ja antamaan henkemme alttiiksi toistemme puolesta.

Tämä käsky meidän tulisi ottaa todesta. Jeesus on tullut maailmaan antamaan henkensä meidän puolestamme ja palvelemaan meitä itsekkäitä ja syntisiä ihmisiä. Vähintä mitä voimme yrittää tehdä kiitokseksi, on palvella lähimmäisiä lähellä ja kaukana. Samalla tavalla kuin meidän tulee osoittaa kiitosta palvelemalla niitä, jotka ovat sodissamme taistelleet ja uhranneet henkensä, samalla tavalla voimme palvella Vapahtajaamme, joka on uhrannut henkensä. Koska Jeesus käskee meitä palvelemaan, on se mitä teemme kärsivälle sisarelle tai veljellemme, teko Jumalalle.                       

 

 

Itsenäisyyspäivänä kirkossamme oli seurakunnan itsenäisyyspäivän päätapahtuma ja saarna on sinne kirjoitettu. Lisäksi olin partiolaisten lupauksenanto kirkossa puhumassa ja seurakunnan edustajana.

 

Eilen aloiteltiin jälleen rippikoulua. Minulla on tänä vuonna kaksi rippikoulua, iltakoulu ja yksi leiri. Iltariparia aloiteltiin jo nyt. Iltaan jäi turhaa aikaa, ja kun vanhemmille oli ilmoitettu tietty hakuaika, ajattelin jatkaa hiukan seuraavan kerran aihetta. Tähän liittyi tehtävä, johon tarvittiin paperilappusia, enkä ollut niitä varannut mukaan. Kuitenkin huomasin, että pöydälle oli jäänyt ylimääräisiä lomakkeita, ja revin niistä leiriläisille paperinpalat tehtävään. Tuokion jälkeen yksi pojista tulee hakemaan tavaroitaan ja huomasin siis repineeni hänelle kotiin vietäväksi tarkoitetut paperit. Pojan ilme oli hiukan hämmentynyt, kun pappi yrittää selittää repineensä hänen paperinsa. :) Sellainen aloitus tällä kertaa :)